Monipuolinen kirjailija

Lyyrisen esikoisteoksensa Lauluja ja balladeja (1987) ja sitä seuranneen novellikokoelman Kuloa ja kevättä (1899) Aino Kallas (1878–1956) julkaisi Suoniona eli runoilijanimellä, jota käytti myös hänen isänsä, kansanrunoudentutkija ja kirjallisuushistorioitsija Julius Krohn. Kallas jatkoi romanttisen rakkauden kuvausta Kirstissä (1902), jonka alaotsikko nimeää sielunkuvaukseksi.

Vuonna 1900 kirjailija avioitui virolaisen kansanrunoudentutkijan Oskar Kallaksen (1868–1946) kanssa ja muutti neljä vuotta myöhemmin tämän mukana Pietarista Tarttoon. Virossa Kallas kirjoitti muun muassa realistiset novellikokoelmat Meren takaa I-II (1904–1905) sekä romaanin Ants Raudjalg (1907), joissa kritisoidaan saksalaisten kartanoherrojen ja venäläisten viranomaisten harjoittamaa sortoa. Kallas jätti aatteellisuuden sekä yhteiskunnalliset kysymykset siirtyessään Noor Eesti -kirjailijaryhmän mukana symbolismin suosimiin myytteihin ja kevyiden vaikutelmien leimaamaan impressionismiin. Symbolismin ja impressionismin sävyttämiä ovat muun muassa novellikokoelma Lähtevien laivojen kaupunki (1913), Titanic-novelleja sisältävä Seitsemän (1914) sekä romaani Katinka Rabe (1920), jossa kirjailija kuvaa sukunsa vaiheita.

Puolison lähettiläsvuosina 1922–1934 Kallas kirjoitti Lontoossa 1600-luvulle ajoittuvia balladimaisia kronikoita, joissa käsitellään luvatonta rakkautta. Näitä mestariteoksia ovat liivinmaalainen tarina Barbara von Tisenhusen (1923), hiidenmaalaiset tarinat Reigin pappi (1926) ja Sudenmorsian (1928) sekä kaksi balladia sisältävä Pyhän joen kosto (1930). Lontoon vuosien jälkeen Kallakset palasivat Viroon, jossa kirjailijalta ilmestyivät muun muassa näytelmät Mare ja hänen poikansa (1935) sekä Talonpojan kunnia (1936) ja runokokoelmat Kuoleman joutsen (1942) ja Kuun silta (1943).

Vuonna 1944 Kallakset pakenivat natseja Tukholmaan. Kirjailija jäi sinne miehensä kuoleman jälkeenkin ja palasi Suomeen vasta vuonna 1953. Tukholman vuosina häneltä ilmestyivät muun muassa muistelmateokset Löytöretkillä Lontoossa (1994) ja Kanssavaeltajia ja ohikulkijoita I-III (1945–1947) sekä autenttiset päiväkirjat (1952–1956). Huomiota herättäneissä teoksissa kirjailija kertoo muun muassa suhteestaan Eino Leinoon (1878–1926) vuosina 1916–1919.

Romaaneja

Kirsti (1902), Ants Raudjalg (1907), Katinka Rabe (1920), Barbara von Tisenhusen (1923), Reigin pappi (1926), Sudenmorsian (1928) ja Pyhän joen kosto (1930)

Novelleja

Kuloa ja kevättä (1902), Meren takaa I-II (1904–1905), Lähtevien laivojen kaupunki (1913), Seitsemän (1914), Vieras veri (1921), Seitsemän neitsyttä (1948), Virvatulia (1949), Rakkauden vangit (1951)

Runoja

Lauluja ja ballaadeja (1897), Suljettu puutarha (1915), Kuoleman joutsen (1942), Kuun silta (1943), Polttoroviolla (1945)

Näytelmiä

Batsheba Saarenmaalla (1932), Mare ja hänen poikansa (1935), Talonpojan kunnia (1936), Mallen tunnustukset (1945)

Muistelmateoksia

Löytöretkillä Lontoossa: kaksitoista vuotta Viron Lontoon-lähetystössä vuosina 1922–1934 : muistelmia Englannista, Amerikasta ja Hollannista (1944), Kanssavaeltajia ja ohikulkijoita I-III (1945–47), Päiväkirja vuosilta 1897–1906 (1952), Päiväkirja vuosilta 1907–1915 (1953), Päiväkirja vuosilta 19016–1921 (1954), Päiväkirja vuosilta 1922–1926 (1955), Päiväkirja vuosilta 1927–1931 (1956), Vaeltava vieraskirja vuosilta 1946–1956 (1957) Valikoimia: Musta raita (1919), Novelleja (1928), Valitut teokset I-III (1938), Valitut teokset (1954), Elämäni päiväkirjat I-II (1978)

Muuta

Tähdenlento: virolaisen runoilijattaren Koidulan elämä (1915), Nuori-Viro: muotokuvia ja suuntaviivoja (1918), Langatonta sähköä: pieniä kirjeitä Lontoosta (1928), Marokon lumoissa: pieniä kirjeitä Marokosta (1931), Mu saatuse maa (1947), Elämäntoveri (1959, painoon toim. Annikki Setälä), Kolme naista, kolme kohtaloa: Aino Kallaksen kirjeenvaihtoa Ilona Jalavan ja Helmi Krohnin kanssa I-II (1988–89; toim. Riitta Kallas)