Merimiehestä kirjailijaksi

Merimiehenä, ahtaajana ja laitosmiehenä työskennellyttä Timo Pusaa (1951-1996) on luonnehdittu Toivo Pekkasen perinnettä jatkaneeksi työläiskirjailijaksi. Pusan Kotkaan paikantuvissa romaaneissa kuvataan hyvinvoivan Suomen työttömien köyhää ja ankeaa arkea, jota valaisevat muistot lapsuuden hyvistä hetkistä. Teokset ovat itsenäisiä kokonaisuuksia, vaikka kaikissa niissä esiintyy satamakaupungin työläistyyppiä edustava Tuomas Supa.

Tuomaassa ja pojassa (1986) hän on yksinhuoltajaisä, joka elättää itsensä ja poikansa satunnaisilla hanttihommilla. Vuonna 1989 Runeberg-palkitussa romaanissa Tatuoitu sydän (1988) Tuomas liikkuu työttömien laitapuolenkulkijoiden joukossa, syyllistyy tappoon ja pakenee merille. Ilona täällä -romaanissa (1990) hän esiintyy päähenkilö Ilonan toisena miesystävänä. Tuomaan seuraa tai feministien ja saarnamiesten sanomia paremmin apaattisen siivoojan elämää valaisee yllättävä perintö. Tähtien kanveesissa (1991) Tuomas ei onnistu kohoamaan esikuvansa nyrkkeilijä Floyd Pattersonin tavoin ryysyistä rikkauteen. Onnen ruumassa (1992) hän ryhtyy ryöstöön, sillä vaimon ja lapsen lisäksi hänellä on velkaa ja kaksi asuntoa, mutta vain satunnaisia töitä. Tuomas vilahtaa myös Taivas heiluu -romaanissa (1993), jonka päähenkilö on itseään myyvä laivatyttö Susanna, kaikkien hylkäämä nainen. Susannan synkkä balladi on omistettu kaikille kodittomille.

Pusan tuotantoon kuuluvat myös runokokoelmat Tulessa hymyilevä puu (1978), Yövuoro (1979) ja Yhä hymyilevät puut (1996) sekä novellikokoelma Opporits (1982), lastenromaani Barentsilta tuulee (1994) ja kuunnelma Oletko unohtanut (1996).