Novellista sukutarinoihin
1990-luvun kynnyksellä Jalonen siirtyi sukutarinan pariin. Ensimmäinen Betelin suvun vaiheista kertova teos Johan ja Johan (1989) sisältää tarinat kommunismin varhaisvaiheet Neuvostoliitossa kokeneesta isästä ja hänen Suomessa kasvaneesta pojastaan. Sitä seuranneessa Isäksi ja tyttäreksi -romaanissa (1990) edellisen osan poika ryöstää tyttärensä ja pakenee tämän kanssa halki Euroopan. Trilogian päättää Elämä, ja elämä (1992), jossa vanha Johan lähestyy kuolemaansa. Jalonen koosti Betel-trilogiasta tulevaisuuteen kurottavan yksiosaisen kokonaisuuden Yksityiset tähtitaivaat (1999), jossa on mukana myös uutta tekstiä. Myös sitä ennen ilmestynyt Kenen kuvasta kerrot (1996) sisältää aikaisemmin Hanneliina Seretinä kirjoitetun Suhteellisia iloja (1993) ja Sari - Helena Tennilä kirjoitetun Kolmasosa koirapään kuolemasta (1994). Jalosen tuotantoon kuuluvat myös novellikokoelma Värjättyä rakkautta (2003), romaani Sulkaturkki (1979), saturomaani Tuhkasaari (1987), näytelmät Ihmisen huone (1985) ja Johan ja Johan ja Joukojohan (1993), kuunnelmat Porkkalansaari (1994), Santelipuumetsä (1998) ja Lentokaloja taivaalla (1999) sekä teokset Kymmenen vuosituhatta. Kertomuksia suomalaisten historiasta (1999, Eero Ojasen kanssa) ja Yhdeksän pyramidia eli kertomus yhdeksästä elementistä viidessä tai kuudessa ilmansuunnassa (2000). ''