Elokuvaterapia

Mitä on elokuvaterapia?

Näköhavainto vaikuttaa aivoihin. Kuvat alkavat elää ihmisessä ja ne vaikuttavat hänen elämäänsä ja tunteisiinsa. Elokuvat käsittelevät elämän, olemassaolon ja maailman koko kirjoa. Katsoja luo oman alitajuntansa pohjalta uudelleen näkemänsä elokuvan. Hän sijoittaa usein itsensä siihen ja sen ihmissuhteisiin. Elokuvista löytyy kohteita omille tunteille ja toiveille. Elokuvat saattavat viehättää enemmän kuin todellisuus. Niissä on kauniita unelmia, kaikkeen pystyviä sankareita ja yliluonnollisia voimia omaavia olentoja. Monet elokuvat ovat aikuisten satuja. Niistä löytyy ikimuistoisia ja suuria hetkiä.

Elokuvakokemus on parhaimmillaan elokuvateatterissa. Laaja valkokangas ja pimeä sali vievät katsojan unenomaiseen tilaan. Pimeys vähentää tietoisuutta ympäristöstä ja todellisuus ja toiveet voivat sekoittua. Katsoja reagoi elokuviin omasta elämänhistoriastaan käsin. Elokuva koskettaa pelottavia ja peiteltyjä tunteita katsojassa. Elokuvan kautta voi päästä lähelle muiden intiimiä yksityiselämää, jota ei muuten pysty seuraamaan. Se antaa mahdollisuuden verrata muita itseensä ja käsitellä peitettyjä asioita omassa mielessä elokuvan avulla. Valkokankaan henkilöihin voidaan identifioitua ja saada heihin näin yhteys. Heihin voidaan myös projisoida omia tunteita. Elokuva voi olla sekä peili että ikkuna. Sen kautta voimme tutustua todellisuuteen ja heijastaa siihen omaa todellisuuttamme. Elokuvan katsojassa ulkoinen maailma ja sisäinen todellisuus sekoittuvat toisiinsa.

Elokuvissa pääsemme kokemaan rakkautta, sotaa, syntymiä, kuolemia, valtaa, intohimoja ja seikkailuja. Samastumme elokuvien sankareihin ja kehitymme heidän kauttaan. Elokuvan sankarin kautta katsoja voi kohdata itsensä, omat pelkonsa, toiveensa ja viettinsä.

Elokuva terapiamuotona

Elokuvaa voidaan käyttää terapiassa joko analyyttisesti että supportiivisesti. Analyyttisessa terapiassa selvitetään mitä potilaan mielessä tapahtuu elokuvan näkemisen aikana ja sen jälkeen. Siinä tutustutaan itseen elokuvan avulla. Supportiivisesti käytettynä elokuva auttaa todellisuuden kohtaamisessa ja sen kautta voidaan oppia uusia asioita. Elokuvaterapiassa esiintyy passiivista transferenssia eli tunteiden siirtämistä elokuvan henkiöihin.

Elokuvaterapiassa käytetään elokuvia, jotka puhuttelevat ja koskettavat potilasta. Taidenautinto on sivuseikka. Elokuvaterapiasta on erityisen paljon hyötyä henkilöille, joiden on vaikeaa ilmaista itseään sanallisesti. On myös paljon asioita, joita ei voida esittää sanoilla tai esittäminen jää vajaaksi. On olemassa toiminnallista elokuvaterapiaa, joka tarkoittaa elokuvien tekemistä terapeuttisessa mielessä. Siihen liittyy myös terapeuttinen vuorovaikutus yhteisöön, jonka kanssa elokuvaa tehdään. Analyyttisessa terapiassa potilas ja terapeutti katsovat yhdessä elokuvan ja käyvät läpi sen esiin nostamia tunteita ja mielikuvia. Potilas voi perehtyä elokuvan avulla muiden ihmisten tapaan tuntea ja ajatella ja tutkia siltä pohjalta itseään. Potilas voi kohdata pelkonsa ja vaikeutensa tässä tilanteessa. Terapeutti toimii oppaana ja tukijana.

Supportiivisessa terapiassa joku elämänmyönteinen ja lämmin elokuva voi tukea vastaavia piirteitä potilaassa. Terapeutti auttaa häntä saamaan rakentavia kokemuksia. Elokuva rakentaa myös todellisuutta ja lisää tietoa ihmisistä ja maailmasta. Interaktiivista elokuvaterapiaa voidaan harjoittaa uusien, elokuvallisten pelien avulla, joiden sisältöön katsoja voi vaikuttaa. Ne tarjoavat mahdollisuuden seikkailla vaaroissa turvallisesti. Pelit kehittävät motoriikkaa ja rentouttavat. Ne tarjoavat myös aivovoimistelua.

Elokuvaterapia on yksi taideterapian muoto ja se on käytössä lähinnä psykiatrisissa sairaaloissa. Sitä voi myös jokainen soveltaa itseensä tai keskustella näkemistään elokuvista psykoterapeutin kanssa.