Pellava
Millaisia terveysvaikutuksia pellavansiemenillä on?
Pellavansiemenet eivät ole mikään uusi juttu terveydenhoidossa. Niitä on käytetty jo tuhansia vuosia luonnonlääkkeenä ja ravintona. Ravinnossa käytetyt öljypellavan siemenet ovat hyviä omega-rasvahappojen, kuidun ja kasviestrogeenilignaanin lähteitä. Siemenet sisältävät myös laadukasta proteiinia, joka muistuttaa aminohappokoostumukseltaan soijaa. Pellavaa voi käyttää ravinnossa niin öljyn, rakeen kuin rouheenkin muodossa sekä sellaisenaan. Sitä on helppo lisätä esimerkiksi myslin tai puuron sekaan, mutta sen käyttö on mahdollista myös leivonnassa ja tavallisessa ruoanlaitossa. Päivittäin nautittu pellavalisä tuo ruokavalioon terveellisiä rasvoja, kuituja ja kasvihormoneja.
Pellavansiemenissä on paljon liukenematonta kuitua, joka normalisoi suolen toimintaa sitomalla vettä ja lisäämällä samalla ulostemassaa. Näin ollen pellavansiemenlimaa eli vedessä liotettuja siemeniä on perinteisesti käytetty ummetuksen hoitoon. Jo kauan on tiedetty, että runsas kuitujen saanti voi suojata paksusuolen syövältä. Noin kolmasosa siemenen kuidusta on liukoista, joka alentaa kolesterolia ja tasapainottaa veren sokeria. Pellavansiemenen liukoisessa kuidussa on musliinia, jolla on tärkeä rooli. Ravintokuitua on siemenessä saman verran kuin öljyä, eli noin 30–40 prosenttia painosta.
Pellavansiemenissä on poikkeuksellisen paljon lignaaneja, jotka ovat liukenemattomaan kuituun kuuluvia kasviestrogeenejä. Ne toimivat kasveissa ns. puolustusmekanismeina. Näiden kasviestrogeenien vaikutuksia on tutkittu mm. sydän- ja verisuonitautien sekä hormoniperäisen syövän ehkäisyssä. Kasvihormonien oletetaan hillitsevän elimistön omien hormonien vaikutusta sitoutumalla näiden reseptoreihin soluissa.
Pellavansiemenet sisältävät enimmäkseen hyviä monityydyttymättömiä rasvahappoja. Elimistömme ei itse kykene valmistamaan näitä rasvoja, vaan niitä on saatava ravinnosta. Pellavan rasvakoostumus on hyödyllinen, sillä se sisältää elimistölle tarpeellista alfalinoleenihappoa ja linolihappoa. Rasvahappoja saa niin kokonaisista siemenistä kuin kylmäpuristetusta pellavaöljystäkin. Sopiva määrä öljyä olisi noin ruokalusikallinen aikuisille ja teelusikallinen lapsille päivässä.
Pellava sisältää kasvin puolustuksessa toimivia, ihmiselle epäedullisia yhdisteitä, kuten syanogeenisiä glykosideja ja kadmiumia. Nämä eivät aiheuta vaaraa terveydelle, jos pellavaa nautitaan kohtuullisina annoksina. Sopiva määrä on noin 20–30 grammaa päivän aikana. Syanogeenisillä glykosideilla on tapana tuhoutua keittämisen ja paistamisen yhteydessä.