Rasvaimu
Mitä on rasvaimu?
Ihon alle saattaa hoikallakin ihmisellä muodostua rasvakerääntymiä. Niiden kanssa on mahdollista oppia elämään, mutta aina se ei kaikilla onnistu. Usein ratkaisua ongelmaan etsitään rasvaimusta. Sen tulos on yleensä pysyvä, koska teini-iän jälkeisenä aikana poistetut rasvasolut eivät saa enää uusia tilalleen. Mikäli paino pääsee nousemaan rasvaimun jälkeen, jäljellä olevat rasvasolut ovat turvonneet ja tehneet uuden kertymän. Rasvaimu ei siis ole laihdutuskeino, vaan se on vartalon ongelmakohtien muotoilua. Se ei myöskään sovi kaikille. Ennen toimenpiteeseen ryhtymistä lääkäri kartoittaa potilaan kanssa tämän terveydentilan ja listaa rasvaimun hyödyt ja mahdolliset esteet. Jo tässä vaiheessa suunnitellaan sitä, kuinka paljon rasvaa mistäkin kohdin imetään.
Miten rasvaimu tehdään?
Rasvaimussa ihon alta imetään ohuella metalliputkella rasvaa. Ihoon joudutaan tekemään muutaman millimetrin mittainen viilto toimenpidettä varten. Imu saadaan aikaiseksi alipaineella tai vaihtoehtoisesti erillistä pumppua käyttämällä. Metalliputkea liikutetaan edestakaisin rasvakudoksessa siten, että rasva irtoaa ja joutuu imun voimasta keräyslaitteeseen. Rasvan mukana myös kudosnestettä ja verta pääsee irtoamaan. Rasvaimussa voidaan käyttää myös ns. värähtelevää rasvaimua, jossa metalliputki tekee liikettä 2000 kertaa minuutissa.
Edellä mainittujen keinojen lisäksi on mahdollista käyttää ultraäänen avulla tehtävää rasvaimua, joka hajottaa rasvasolut ja tekee ne virtaavammiksi. Rasvaa voidaan poistaa useista kohdista samalla kertaa, mutta vain neljä litraa kerrallaan. Suurempiin rasvaimuihin liittyy riskejä, eikä niihin yleensä ryhdytä. Neljä litraa käsittävässä imussakin vaaditaan potilaan ehdotonta terveyttä. Toimenpiteen jälkeen viillot peitetään joko teipillä tai vaihtoehtoisesti ommellaan kiinni. On tavallista, että haavasta tihkuu jonkin verran verta jälkikäteen. Pienemmät rasvaimut, kuten leuanaluseen tai reiden sisäpinnan yläosaan kohdistuvat imut voidaan tehdä paikallispuudutuksella. Tavallisinta on kuitenkin käyttää selkäydinpuudutusta tai nukuttaa potilas. Nukutuksen jälkeen potilas joutuu olemaan sairaalassa yön yli, mutta paikallispuudutuksen saanut saa lähteä kotiin jo tunnin tarkkailun jälkeen.
Rasvaimun jälkeen
Rasvaimusta seuraa poikkeuksetta mustelmia ja turvotusta. Mitä isompi alue on ollut käsittelyssä ja mitä enemmän on jouduttu imemään, sitä runnellumpi olo on toimenpiteen jälkeen. Turvotuksen syy löytyy siitä, että imunestekierto vaikeutuu käsitellyillä alueilla. Mustelmat häviävät tavallisesti noin neljässä viikossa ja turvotus helpottaa reilun kuukauden jälkeen. Kauimmin turvotus kiusaa yleensä nilkkoja, jos imu on tehty sääriin tai laajalta alueelta reisiin. Nesteen poistumista helpottavat kuivahieronta, jalkojen koholla pitäminen, lymfahoito ja tukisukkahousujen ahkera käyttö. Tikkien poistaminen isojen leikkauksien jälkeen tulee ajankohtaiseksi 2-3 viikon jälkeen. Toimenpiteen jälkeen voi olla tarpeellista syödä särkylääkkeitä noin viikon verran.
Leikkauksen jälkeistä mahdollista epätasaisuutta voidaan hoitaa ns. imurullaushoidolla. Käsittely pehmentää kovettumia ja vähentää ihon kuoppaisuutta. Hoidon avulla voi karistaa senttejä esimerkiksi reiden ympärysmitasta. Lopputulokseen vaikuttaa paljon jälkihoito. Tukitekstiilien pitäminen on erityisen tärkeää, koska ensimmäisten viikkojen aikana tapahtuu 80 prosenttia kudosten liimautumisesta. Tukitekstiileillä autetaan ihoa ja leikattujen alueiden kudosta kiinnittymään toisiinsa. Rasvaimun lopullinen tulos tulee näkyviin vasta noin puolen vuoden jälkeen operoinnista.
Rasvaimun riskit
Rasvaimu on kirurginen toimenpide ja siten siihen liittyy joitain riskejä. Laajemmissa imuissa annetaan aina antibioottisuoja tulehdusten estämiseksi. Suurimmissa rasvaimuissa on vaarana, että iho jää irti kudoksesta ja muodostaa näin ontelon, johon kerääntyy kudosnestettä. Rasvaimujen jälkeen on myös havaittu tuntohäiriöitä iholla, koska hermot pääsevät venymään leikkauksessa. Tilanne normalisoituu yleensä 6-12 kuukauden aikana.
Esteitä rasvaimulle
Sydämen ja keuhkojen vajaatoiminta voi olla esteenä leikkaukselle. Ennen rasvaimua ihon alle ruiskutetaan nestettä ja sen vuoksi laajoissa operaatioissa on vaarana nesteen kertyminen keuhkoihin. Myös sepelvaltimotauti voi olla este pitkän nukutusajan vuoksi. Aiempi veritulppa voi myös osoittautua esteeksi rasvaimulle. On hyvä muistaa, että nukutuksessa tehtävässä rasvaimussa on aina veritulpan riski. Muita esteitä rasvaimulle voivat olla anemia ja tyrä. Ikä sinänsä ei vaikuta päätökseen rasvaimun tekemisestä, jos potilas muutoin on terve. Yli 60-vuotiailta otetaan kuitenkin sydänfilmi varmuuden vuoksi.