Kirjallisuusterapian käytäntöä
Sanoja on käytetty parantamiseen koko ihmiskunnan historian ajan, mutta kirjallisuuden käyttäminen terapiassa aloitettiin Yhdysvalloissa ensimmäisen maailmansodan sotaveteraanien tukemiseksi. Siellä tämä terapia levisi 1930-luvulla sairaaloihin ja hoitolaitoksiin. Sittemmin Yhdysvalloissa on käytetty paljon kirjallisuusterapiaa. Sinne on perustettu runoterapiakeskuksia ja alaa opetetaan yliopistoissa.
Kirjallisuusterapialla tarkoitetaan terapeuttista prosessia, jossa käytetään terapian menetelmänä joko kirjallisuuden lukemista ja siitä keskustelemista tai luovaa kirjoittamista. Lukeminenkin on monelle terapiaa, mutta varsinainen kirjallisuusterapia toteutuu ryhmissä, joissa on ohjaaja. Kirjallisuusterapiassa ei keskitytä kielioppiin tai kirjalliseen ilmaisuun, vaan yritetään saada aikaan parantumista lukemisen, keskustelun ja kirjoittamisen avulla. Terapian materiaalina voidaan käyttää kirjojen ja lehtien lisäksi äänitteitä, valokuvia, videoita ja elokuvia. Päiväkirjan kirjoittaminen on terapeuttista, mutta siinä jää saamatta terapiaryhmissä saatava palaute.
Kirjallisuusterapian pohjaksi ei ole olemassa yhtenäistä teoriakokonaisuutta. On olemassa erilaisia pohjateorioita, kuten psykoanalyyttinen, fenomenologinen ja hahmoterapeuttinen. Freudin psykoanalyyttinen teoria soveltuu hyvin kirjallisuusterapiaan, koska sekä kirjallisuudessa että psykoanalyysissa etsitään yhteyttä tiedostamattomaan. Molemmissa tutkitaan tunteita ja kerrotaan niistä käyttämällä sanoja. Yhteistä ovat myös symbolien käyttö ja sisäisten konfliktien ratkaiseminen.
Jungin analyyttinen psykologia korostaa symboliikkaa, jota esiintyy kirjallisuudessa ja kirjallisuuden suosimissa myyteissä. Myytit ovat olleet osa primitiivistä tarinankerrontaa. Ennen ihmiset eivät kysyneet fantasioiden alkuperää vaan käyttivät niitä. Myöhemmin tilalle ovat tulleet kirjailijat ja runoilijat, joiden symboliikkaa on alettu tulkita. Jung loi tulkintaa varten arkkityypit, jotka kertovat ihmismielen salaisuuksista.
Kirjallisuusterapiassa voidaan tutkia näitä symboleita käyttämällä omia tai kirjailijoiden tekstejä ja tutkiminen tuo esille psyykkisen todellisuutemme. Runoilla ja proosalla on sanoma ja psykologinen merkitys. Niiden kirjoittajat löytävät tiedostamattoman puolensa ja kehittyvät sen avulla luoviksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi. Psykoanalyyttisiin suuntauksiin kuuluva adlerilainen psykologia kiinnittää huomiota symboleihin, joiden kautta luomme ihmissuhteemme. Siinä kiinnitetään enemmän huomiota tulevaisuuden odotukseen kuin menneisyyteen.
Hahmoterapiasta on saatu myös virikkeitä kirjallisuusterapiaan. Hahmoterapia perustuu fenomenologiaan ja eksistentiaalipsykologiaan. Siinä korostetaan välitöntä kokemusta ja sen ymmärtämistä. Terapiassa kokemuksia kuvataan kirjoittamalla niistä. Tarkoituksena on saada aikaan henkisen kasvun prosessi. NLP on yksi kirjallisuusterapiassa käytetyistä viitekehyksistä. NLP on mielikuvia käyttävä terapiasuuntaus ja sitä voidaan käyttää kirjallisuudessa esiintyvien mielikuvien analysointiin. Mielikuvien muuttamisen avulla voidaan hoitaa tunne-elämän häiriöitä.
Kirjallisuusterapiasta saa lisätietoja esim. vuonna 1981 perustetusta Suomen Kirjallisuusterapiayhdistyksestä. Yhdistys ei kuitenkaan järjestä tai välitä kirjallisuusterapiapalveluja. Kirjallisuusterapian opintopiirejä on järjestetty mm. Richardinkadun kirjastossa.
Kirjallisuusterapian käytäntöä
Kirjallisuusterapiaa käytettiin aiemmin lähinnä psykiatrisissa hoitolaitoksissa, mutta nykyään sen käyttö on laajentunut. Kirjallisuutta käytetään terapiana mm. kouluissa ja on perustettu ryhmiä, joihin osallistuu kuntoutujia, päihderiippuvaisia, oppimisvaikeuksista kärsiviä, vankeja tai ketä tahansa, jotka haluavat tutkia omaa mieltään ja kehittää itseään ja tunne-elämäänsä tukeutumalla siinä kirjallisuuteen. Työskentely tapahtuu ryhmissä. Prosessiin vaikuttavat käsiteltävä aihe, ohjaaja ja ryhmän jäsenet. Näiden välille syntyy parantava vuorovaikutusprosessi.
Terapiassa tapahtuvan keskustelun tai kirjoittamisen pohjaksi voidaan valita joku teksti tai runo tai voidaan antaa valmis otsikko. Aluksi tutustutaan tekstiin ja sen jälkeen mietitään ja kuvitellaan kaikkea mahdollista siihen liittyvää. Mieleen tulleet ajatukset ja muistikuvat kirjoitetaan paperille. Sitten kaikki vuorollaan esittelevät omia tekstejään tai ajatuksiaan ja saavat muilta palautetta.
Kirjoittaessa sekä positiiviset että negatiiviset tunteet ovat sallittuja. Kaoottinen henkilö saa ajatuksensa järjestykseen kirjoittamalla. Kielen avulla voi löytää uusia asioita. Ryhmässä kirjoittaminen yhdistää ihmisiä toisiinsa ja syntyy tervehdyttävää sosiaalista vuorovaikutusta. Kirjoittaja palaa omiin muistoihinsa ja koetut tuskalliset asiat nousevat esille ja ne saadaan hallintaan pukemalla ne sanoiksi. Myös onnellisia, unohtuneita asioita voi löytyä menneisyydestä. Keskittymiskyky, kirjoitustaito ja tyyli kehittyvät kirjoittaessa. Muiden tuki auttaa ihmistä arvostamaan itseään ja sanojaan.