Hevosten niveltulehdukset
Millainen on bakteeriperäinen niveltulehdus?
Infektiiviseen artriittiin eli bakteeriperäiseen niveltulehdukseen voivat sairastua sekä varsat että aikuiset hevoset. Varsat ovat niveltulehdukseen sairastuessaan usein muutenkin sairaita ja yleisesti heikkoja sekä kärsivät napa- tai keuhkotulehduksesta ja/tai ripulista. Sairastuneet yksilöt eivät kenties ole saaneet riittävästi tamman ternimaitoa, jonka sisältämät vasta- aineet suojelisivat infektioilta. Ensimmäinen niveltulehduksen havaittava oire on turvotus jossakin tai joissakin suurimmista nivelistä, kuten takapolvessa, kintereessä, etupolvessa ja/tai vuohisessa.
Bakteeriperäinen niveltulehdus tuhoaa nopeasti sairastuneen nivelen. Koska bakteerien tuottamien aineenvaihduntatuotteiden seurauksena nivelneste muuttuu, kehittyvän nivelruston ravinnonsaanti heikkenee. Syntyy nivelrikko. Siksi niveltulehdus tulisi havaita ja hoitaa mahdollisimman nopeasti. Infektio voi olla nivelen lisäksi myös nivelen muodostavissa luissa, etenkin kasvulinjoissa ja luun päiden alueella. Märkiväksi ehtinyt luutulehdus on jo mahdoton hoidettava, joten tamman polkemaksi epäilty, nivelturvotuksista kärsivä varsa olisi toimitettava hoitoon viivyttelemättä.
Diagnoosi tehdään yleensä yleisoireiden, verinäytteiden, nivelnestenäytteen ja röntgentutkimuksen perusteella. Aiheuttajabakteeri pyritään määrittämään, jotta tehokas ja noin 4-6 viikon pituinen antibioottihoito voitaisiin kohdistaa oikein. Mahdollinen yleissairaus, napatulehdus, keuhkotulehdus tai ripuli hoidetaan ensin. Yleissairauden hoidon ohella infektoitunut nivel tai nivelet huuhdellaan, jotta bakteerien tuottamia entsyymejä sisältävä nivelneste saadaan poistettua. Tämä vaatii klinikkaolosuhteet. Kipulääkkeitä vältetään varsojen mahahaavaherkkyyden vuoksi. Jos kivun poistaminen katsotaan välttämättömäksi, annos puolitetaan ja annostellaan vain joka toinen päivä.
Ennuste riippuu taudinaiheuttajasta ja taudin kestosta. Mitä aikaisemmin tilanne havaitaan ja varsa toimitetaan asianmukaiseen hoitoon, sitä varmempaa on toipuminen. Krooniseksi muuttunut nivelrikko ja suuret luutuhot johtavat eläinsuojelullisista syistä lopetukseen. Ennuste on verrannollinen infektoituneiden nivelten määrään; mitä useampi, sen heikompi. Jos apu saadaan ajoissa, n. 30–60 % paranee. Ennaltaehkäisyssä on tärkeää huolehtia, että varsa saa ternimaitoa viimeistään 6 tunnin kuluttua syntymästä. Nivelten täyttymistä ja varsan yleiskuntoa tulee tarkkailla. Tammat eivät useinkaan astu varsojensa päälle, joten yllättäviin ontumiin ja ylösnousuvaikeuksiin on syytä suhtautua vakavasti. Lämpöä voi mitata, jos varsa vaikuttaa väsyneeltä ja apaattiselta tai sillä on napa- tai sierainvuotoa. Myös ripulin yhteydessä olisi hyvä muistaa tunnustella suurimpia niveliä.