Karujen olojen kasvatti
Islanninhevonen on peräisin Islannista, missä se on ainoa hevosrotu. Sitä on puhdasjalostettu noin tuhannen vuoden ajan. Alkuperämaassaan Islanninhevoset elävät puolittain vapaudessa isoina laumoina. Yhä edelleen luonto karsii heikkoja yksilöitä.
Suomessa islanninhevosia on Suomen Hippoksen rekisterissä noin 900 eli vain osa kokonaispopulaatiosta, sillä Suomen Islanninhevosyhdistyksen mukaan Suomessa on noin 1500 yksilöä. Islanninhevosia käytetään maassamme mm. harraste-, perhe- ja vaellushevosina sekä kilpahevosina askellajiratsastuksessa. Suomalaiset islanninhevosratsastajat ovatkin menestyneet erinomaisesti kilpailuissa maailmalla
Hoidossa huomioitavaa
Karuista oloista lähtöisin olevalla islanninhevosella on hyvä korsirehun käyttökyky ja voimakas väkirehuruokinta ei sovi sille. Islanninhevoset tarvitsevat paljon ulkoilua. Parasta niille olisikin asuminen laumassa ja pihatossa. Ne kasvattavat paksun ja tuuhean karvan ja pörröiset jouhet suojaamaan itseään säältä ja tavallisessa tallissa niiden saattaa olla hyvinkin tukalaa talviaikaan. Islannin hevosen karvaa ei kuitenkaan klipata eikä jouhia nypitä.
Maatiaisrotuna islanninhevoset ovat hyvin terveitä ja pitkäikäisiä. Puolivillinä luonnonarmoilla olleena sillä ei ole ollut petoeläinten pelossa varaa näyttää sairastumistaan ja kipujaan, joten hevosen omistajan tai hoitajan on oltava hyvin tarkkana, jos hevonen näyttää pienintäkään oiretta sairaudesta. Tällöin se on todennäköisesti jo hyvin kipeä. Suurimpana heikkoutena islanninhevosella on taipumus kinnerpatteihin ja kesäihottumaan.
Islanninhevosten jalostaminen
Islanninhevosten jalostustavoitteena on tuottaa terveitä, hedelmällisiä ja kestäviä hevosia, joiden geeniperimä pysyy mahdollisimman laajana. Rodulle tyypilliset erikoisemmatkin värit halutaan saada säilytetyksi. Askellajien säilymistä pidetään tärkeänä ja kolmikäyntisyyttä pyritään välttämään.
Islanninhevoset ovat kooltaan 120 - 150+ cm korkeita, ihanteellisena säkäkorkeutena pidetään 135 – 145 cm:iä. Rakenteeltaan niiden on oltava melko kevytrakenteisia, vahvoja, lihaksikkaita ja notkeita. Ryhdikkyys ja ylväs näyttävyys ovat tärkeitä hyvien liikkeiden ja miellyttämishaluisen vireän luonteen ohella.
Askellajit
Islanninhevosen askellajit tekevät siitä haasteellisen ja miellyttävän ratsastaa. Normaalien perusaskellajien lisäksi niillä lähes poikkeuksetta on myös töltti ja lisäksi passi. Islanninhevosten askellajiosaamisen perusteella ne luokitellaan neli- ja viisikäyntihevosiin.
Käynnin, ravin ja laukan liikemekaniikka ja poljento ovat samanlaiset kuin muillakin hevosroduilla. Näiden lisäksi islanninhevosten tulisi mennä tölttiä, joka on käynnin tapaan nelitahtinen eikä siinä ole liitovaihetta, mutta käynnistä poiketen töltissä hevosella voi olla hetkittäin maassa vain yksi jalka. Toinen islanninhevosille tyypillinen askellaji on liitopassi, jossa saman puoleiset jalat liikkuvat yhtä aikaa. Passissa on myös selvä liitovaihe.