Lapsen kieli kehittyy vaiheittain
Nykykäsityksen mukaan kielen kehittyminen alkaa jo sikiövaiheessa. Kohdussa syntymätön vauva kuulee erilaisia ääniä, kuten äitinsä puhetta ja on siten kosketuksissa kieleen. Lapsi prosessoi kieltä aktiivisesti ennen kuin hän oppii sanomaan ensimmäiset sanansa. Lapsi siis saa tietoa äidinkielensä sanoista ja kieliopista varhain ennen kuin alkaa itse puhua. Kielenomaksumisessa on myös tärkeä rooli lapsen ja aikuisen välisellä vuorovaikutuksella. Lapsi oppii kieltä keskustellessaan aikuisen kanssa. Keskeistä lapsen kielen kehitysvaiheille on, että lapsi ymmärtää paljon enemmän puhetta kuin pystyy itse tuottamaan sitä.
Ensimmäisten sanojen oppiminen on merkittävä etappi kielen kehityksessä. Tavallisesti tämä tapahtuu lapsen ollessa noin vuoden ikäinen. Tässä iässä lapsi jäljittelee aikuiskielen sanoja. Seuraava merkittävä askel lapsen kielen kehityksessä on 1 ½- 2 vuoden iässä tapahtuva symbolifunktion kehittyminen. Lapsi oivaltaa, että sanat ovat nimiä esineille ja asioille. Lisäksi hän ymmärtää, että sana voi viitata niin läsnä kuin poissaolevaan esineeseen tai asiaan.
Lapsen on omaksuttava sanojen lisäksi suomen kielen äännejärjestelmä. Tämä kuuluu fonologiseen kehitykseen, joka alkaa 18 kk:n iässä ja jatkuu aina kahteentoista vuoteen saakka. Fonologisen kehityksen keskeinen vaihe on vokaalien ja konsonanttien omaksuminen. Noin kolmevuotiaana lapsi tuottaa lähes kaikki suomen kielen äänteet.
Toisen ikävuoden lopulla lapsi alkaa yhdistellä yksittäisiä sanoja lauseiksi. Aluksi lapsen muodostamat lauseet ovat yksinkertaisia ja sähkösanomatyylisiä. Kolmannen ikävuoden aikana lapsi alkaa muodostaa monimutkaisempia lauseyhdistyksiä. Lapsi hallitsee myös aikamuotojen käytön. Parhaiten lapsi hallitsee aikamuodoista preesensin ja imperfektin. Lisäksi lapsi hallitsee kolmevuotiaana jo melko hyvin taivutussysteemin. Kieli kehittyy paljon tämän ikäkauden aikana. Vertailumuodot ja aikavertailutkin ilmaantuvat lapsen puheeseen samoin kuin kun -konjunktiolla alkavat sivulauseet.
Vaikka 3-4 vuotias lapsi käyttääkin kieltä jo lähes samalla tavalla kuin aikuinen, eroaa lapsen kieli aikuisen kielestä. Lapsen kielelle nimittäin on tyypillistä egosentrisyys eli minäkeskeisyys. Lapsi nostaa itsensä mielellään huomion keskipisteeksi. Lapsi siis puhuu paljon itsestään. Egosentrisyys häviää puheesta lapsen varttuessa.