Mitä se on?

Suomen kielessä eivät takavokaalit a, o, u voi esiintyä samassa yhdistämättömässä sanassa etuvokaalien y, ä, ö kanssa. Tämä piirre on suomen kielelle leimaa-antava ja sitä kutsutaan vokaalisoinnuksi (tai vokaaliharmoniaksi ). Läheisessä sukukielessämme virossa ei vokaalisointua ole, mutta kaukaisemmassa sukukielessämme unkarissa kylläkin.

Yhdyssanoissa voi luonnollisesti olla sekä etu- että takavokaalisia osia, koska sääntö koskee jokaista osaa erikseen (esim. työmaa). Vokaalisoinnusta poikkeava on myös sana tällainen. Poikkeavuus selittyy kuitenkin sillä, että sana on alun perin ollut yhdyssana (tämän+lainen).

Vierassanojen taivutus ongelmallista vokaalisoinnun takia

Sinänsä yksinkertaiseen vokaalisointusääntöön tuo oman ongelmansa vierassanojen taivutus. Vierassanat, joissa on sekä taka- että etuvokaaleja ovat ristiriidassa suomen kielen äännerakenteen kanssa. Vierassanojen taivutuksessa pätevät seuraavat säännöt:

  1. Yhdistämättömissä sanoissa, joissa on takavokaali a , o tai u ja sen jälkeen välivokaali e tai i, taivutusvokaali on a (esim. kuriositeettia )
  2. Etenkin painoton y sanan lopussa voi jäädä vaille merkitystä, eli taivutuksessa käyvät yhtä hyvin a ja ä (esim. marttyyria , marttyyriä )
  3. Mikäli sanassa on a , o tai u ja sen jälkeen ä tai ö , taivutusvokaali on ä ( esim. atmosfääriä )