Kookas.fi
  1. Etusivu
  2. Tiede
  3. Kielitiede
  4. Millainen on Suomen kieliopin historia?

Millainen on Suomen kieliopin historia?

Käytännön päämäärät ovat ohjanneet suomen kieliopin kehitystä. Kielioppia tarvittiin aluksi suomen opettamiseen muunkielisille. Vuonna 1649 ilmestyi Eskil Petrauksenkirjoittama suomen alkeisoppikirja Lingue Finnicae brevis latinantaitoisille ulkomaalaisille. Petrauksen kielioppi noudatti latinan kieliopin mallia. 1600-luvulla latinan kielioppia pidettiin perustana muiden kielten opettamiselle. Kouluaineeksi suomen kieli tuli vuonna 1841. Opetuskielenä tosin oli ruotsi. Ensimmäinen suomenkielinen suomen kielioppi ilmestyi vuonna 1845 Viipurissa. Teos oli H.K.Coranderin Suomalajnen Kieli-Oppi kowlujen tarpe´eksi. Tätä ennen kielioppikirjat olivat ruotsin kielisiä. Coranderin lisäksi kirjoitti Turun lukion suomen kielen opettaja G. E. Eurénsuomeksi kirjan Suomen kielioppi Suomalaisille (1852). Teos on merkittävä siksi, että siinä esitellään suomenkielistä terminologiaa. Kirjasta ovat peräisin muun muassa sellaiset oikeinkirjoituksen termit kuin piste, puolipiste, pilkku ja kysymysmerkki.

Suomen kielioppi kehittyi hitaasti. Tämä johtui siitä, että suomen kieltä tutkittiin kovin vähän. Etenkin lauseopin tutkimus oli vähäistä. Lauseopin esityksiä ilmestyi kuitenkin 1800-luvun aikana. Yksi kouluissa paljon käytetty teos oli A. W. Jahnssonin Finska Språkets Satslära.

  1. Merkittävä suomen kielen kieliopin muokkaaja oli 1880-luvun lopulla E. N. Setälä, jolta ilmestyi vuonna 1898 Suomen kielioppi - Äänne- ja sanaoppi &8211; Oppikoulua ja omin päin opiskelua varten.
Suomen kielen opetukselle koulussa tyypillistä oli pyrkimys normatiivisuuteen. Opetuksessa keskityttiin oikeinkirjoitukseen ja kielioppisääntöjen mieleen painamiseen. Tämä selittyy sillä, että suomalainen kielioppiperinne syntyi kirjakielen kehittämisen yhteydessä. Kieliopeille oli tyypillistä, että keskityttiin kuvaamaan kirjoitettua kieltä. Keskeistä on ollut myös se, että koulukieliopin muotoon on pyritty vaikuttamaan kielioppikomiteoiden avulla. Näissä kieliopin periaatteita pohtivat kielten opettajat. Ensimmäinen kielioppikomitea julkaisi mietintönsä vuonna 1888. Siinä kielioppi esitettiin järjestettäväksi tieteellis-systemaattisesti. Määritelmien tuli olla yksinkertaisia ja sellaisia, että ne olisi helppo opetella ulkoa äidinkielen kieliopista. Kielioppi sisältää kolme luokkaa: alkeisopin, muoto-opin ja lauseopin. Toinen kielioppikomitea julkaisi mietintönsä vuonna 1915 ja sitä pidettiin modernina. Tosin sen vaikutus kieliopin kirjoittamiseen jäi vähäiseksi. Sekin mietintö jakoi kieliopin kolmeen kategoriaan: yleiseen johdantoon, kieliopilliseen luonnokseen sekä perusteluihin. Keskeistä oli, että komitea keskittyi kieliopillisiin kategorioihin mietinnössään. Merkittävimpänä seikkana vuoden 1915 kielioppikomitean mietinnössä pidettiin uudenlaista lauseen jäsentämistä. Mietinnössä mainitaan, että lauseet jakaantuvat hierarkkisiin rakenneosiin eli jäseniin. Tämä uusi ajattelutapa ennakoi kielitieteessä myöhemmin esitettyä lauserakenneanalyysia.