Suomessa vapaa sanajärjestys onko?

Suomen kielen puhujien keskuudessa elää sitkeästi usko, että suomessa on vapaa sanajärjestys. Puhekielessä näin saattaa ollakin, mutta ei sekään absoluuttisen vapaa ole. Ihmiset käyttävät huomaamattaan tietyntyyppisiä rakenteita, ja esimerkiksi yllä olevan otsikon kaltaiset rakenteet ovat varmasti virheellisiä jokaisen suomea äidinkielenään puhuvan mielestä. Tämänkaltaiset ilmaisut kuuluvat lähinnä vain lapsen kieleen.

Suomen kielessä päälauseen perussanajärjestys on suora, eli subjektia seuraa predikaatti ja predikaattia objekti (SVO-rakenne). Tämä rakenne ohjaa myös uuden kielen hahmottamista, kuten ohjaavat aiemmin opitut tutut vieraat kieletkin. Sen takia esimerkiksi romaanisten kielten (mm. espanja, italia, ranska) opiskelussa voi aluksi olla vaikea hahmottaa lauseiden merkitystä, koska ne eivät mukaile lainkaan tätä suomen kielelle tyypillistä SVO-rakennetta.

  1. Koska ongelmia ei suomen kielessä näytä tuottavan suinkaan tällaisen virkkeen alussa esiintyvän päälauseen sanajärjestys, mikä sitten tuottaa? Sitä rakennetta, jossa predikaatti tulee ennen subjektia, kutsutaan käänteiseksi sanajärjestykseksi. Tässä yhteydessä kielenhuolto on varoitellut käyttämästä rakennetta ruotsinkielisen mallin mukaan. Ruotsin kielessä lauseen sanajärjestys on käänteinen, kun lause alkaa verbin määritteellä tai kun päälause seuraa sivulausetta, esim. Naturligt spelar konsten en viktig roll i mitt liv ja När han är i skolan, pratar han ofta med sina kompisar. Suomennettuna suoraan lauseet kuuluisivat näin: Luonnollisesti on taiteella suuri rooli elämässäni ja Kun hän on koulussa, juttelee hän usein kavereidensa kanssa. Suomen kielen mukaisesti virkkeet alkaisivat näin: Luonnollisesti taiteella... Kun hän on koulussa, hän juttelee&8230;
Tämä ruotsalaisen vaikutteen kitkeminen on johtanut siihen, että suomen kielen käyttäjät ovat tulkinneet käänteisen sanajärjestyksen kokonaan virheelliseksi. Kielenhuollon käsikirjanmukaan suomen kielen sanajärjestyksen määrää ennen kaikkea se, onko sanan ilmaisema asia tekstissä ennestään mainittu tai muuten tunnettu. Sanajärjestyksen perusta on suomen kielessä siis tutun ja uuden tiedon vuorottelussa. Vanha tieto edeltää uutta myös lauseessa.

Eli käänteinen sanajärjestys, joka on ruotsista lainattu suomen kieleen, ei aina ole väärä. Varsinkin jos kirjoittaja haluaa painottaa jotakin sanaa tai asiaa, se kannattaa sijoittaa lauseen loppuun. Käänteistä sanajärjestystä ei pidä siis kitkeä suomen kielestä, kunhan sitä käyttää harkiten.

  1. Toinen sanajärjestysseikka liittyy pikkusanoihin, kuten vain, vaikka, aina, usein jne. Yleensä tällaiset pienet sanat määrittävät vain yhtä lauseenjäsentä, tästä esimerkkinä vanha vitsi: Olet nuori ja minä rakastan vain sinua, olet aikuinen ja minä vain rakastan sinua, olet vanha ja vain minä rakastan sinua. Mitä nopeammin kirjoittaa, sitä useammin tällaiset pikkusanat, kuten vain , edes, jo, vielä ja niin, sinkoutuvat vääriin kohtiin virkettä. Puheessahan tällaisia virheitä harvemmin kuulee. Kuulostaisi omituiselta, jos joku sanoisi: &8221;Tänään vain on myynnissä alennustuotteita&8221;, mutta kirjoitettuun kieleen tällainenkin saattaa lipsahtaa.