Miten sanoja johdetaan?

Kieleen tulee uusia sanoja lainaamalla muista kielistä, sepittämällä, yhdistelemällä tai johtamalla niitä jo olemassa olevista kantasanoista. Kantasanat ovat perussanoja ja aina on mahdotonta tietää perehtymättä kielihistoriaan, mikä on kantasana, mikä taas johdos. Usein sanoissa on kuitenkin johdin, joka on selvästi erotettavissa.

Sanoja voidaan johtaa erilaisilla nominin- verbin- ja partikkelinjohtimilla. Kantasanaan liitetty johdin määrää sanan sanaluokan. Näin ollen johdettu sana ei välttämättä kuulu enää samaan sanaluokkaan kuin kantasanansa. Johtimia voidaan liittää myös peräkkäin, tällöin kantasana johdokselle on aina edellinen johdos, esim. käsi > käsittää > käsitellä > käsittely. Perussana käsi on substantiivi, sitten kaksi seuraavaa kantasanaa ovat verbejä, joista on muodostettu johdos käsittely , joka on substantiivi.

  1. Jotkut johdetuista sanoista ovat leksikaalistuneet, eli ne eivät synnytäkään merkitykseltään sellaista johdosta, joka olisi kantasanan ja johdoksen oletettu merkitys. Esim. johdinta - kko käytetään yleensä ilmaisemaan jotakin, jota on paljon, esim. kuusi > kuusikko , juuri > juurakko. Mallin mukaisesti taas hauli on perussana, josta pitäisi siis syntyä haulikko. Kuitenkin haulikolla on erityismerkitys, joka ei vastaa pelkästään kantasanan ja johtimen merkityksiä. Samoin -ton/-tön adjektiivijohdin, joka osoittaa jonkin puuttumista (esim. autoton, lapseton, väritön) liitettynä sanaan vika, ei tuotakaan merkitystä &8221;ilman vikaa&8221;. Viaton tarkoittaa syyllisen vastakohtaa tai usein lapsiin liitettävää ominaisuutta, tietämättömyyttä pahasta. Mikään ei estä käyttämästä sanaa viaton sanan ja sen johtimen tuottamassa merkityksessä eli johdoksen viallinen vastakohtana esim. viaton auto , mutta tällöinkin sanan vakiintunut merkitys tuo kuulijalle helposti mieleen auton syyttömyyden vaikkapa onnettomuuteen.
Yleensä johtimella on siis tietty merkitys, joka määrittää myös johdoksen merkitystä. Verbeihin liitettävillä verbinjohtimet ovat usein sellaisia, jotka ilmaisevat tekemisen tapaa tai sen kestoa. Esimerkiksi hetkellistä toimintaa ilmaisee johdin -ahta/-ähtä, kuten välähtää, parahtaa, nukahtaa.

Johtimia, joiden avulla edelleen johdetaan uusia sanoja, sanotaan produktiivisiksi eli tuottaviksi. Tällaisia johtimia ovat mm. -sti (kauniisti, näppärästi), -ja/-jä (printtaaja) -ton/ -tön (virheetön). Epäproduktiivisten johdinten avulla on tuotettu paljon sanoja ennen, mutta niitä ei enää käytetä uusien sanojen muodostamiseen, esimerkiksi -nta/-ntä (emäntä, isäntä). Johtimet eivät kuitenkaan kuulu vain näihin ääripäihin, vaan on paljon johtimia, jotka sijoittuvat produktiivisten ja epäproduktiivisten välille.