Mitä ovat verbien nominaalimuodot?

Verbin nominaalimuodot ovat verbin sellaisia muotoja, jotka taipuvat sijoissa kuten nominit ja joihin voidaan liittää yleensä omistusliite kuten substantiiveihin. Ne ovat kuitenkin verbejä, koska ne ovat joko aktiivissa tai passiivissa ja ne voivat saada lauseessa objektin.

Verbin nominaalimuodot jaetaan kahteen ryhmään, infinitiiveihin ja partisiippeihin. Näillä ryhmillä on omat eronsa. Infinitiivit eivät taivu kaikissa sijamuodoissa toisin kuin partisiipit. Infinitiivejä voidaan käyttää lauseessa substantiivien tavoin, partisiipit ovat enemmän adjektiivin kaltaisia.

Infinitiivit

Infinitiivejä on eri jakojen mukaan 4–5. Yleensä infinitiivit ovat aktiivimuodossa, passiivimuotoisia infinitiivejä on vain kaksi.

I infinitiivi on niin sanottu verbin perusmuoto tai sanakirjamuoto, esimerkiksi juosta, laulaa, syödä, varoa. Lisäksi I infinitiivillä on pidempi muoto, eli translatiivi, johon liitetään omistusliite, esimerkiksi syödäkseni.

II infinitiivi taipuu kahdessa sijassa, inessiivissä ja instruktiivissa. Siinä on aina mukana e -tunnus, esim. syöd e ssä, menn e ssä, laula e n, itki e n, puhutta e ssa. Viimeinen esimerkeistä on passiivimuoto. Sen tunnistaa infinitiivin edellä olevasta passiivin tunnuksesta -tta-.

III infinitiivin tunnukset ovat -ma-/-mä-. Kolmas infinitiivi taipuu kuudessa eri sijassa, esim. istumassa, istumasta, istumaan, syömättä, syötämän. Viimeinen esimerkeistä on passiivimuoto, tunnus -tä-.

IV infinitiivin tunnukset ovat -minen/-mis-. Neljäs infinitiivi voi olla joko nominatiivissa tai partitiivissa. Esim. ihmetteleminen, ajattelemistaan.

V infinitiiviä ei kaikissa kieliopeissa eroteta omakseen, sillä se voidaan nähdä myös III infinitiivin alalajina. Sen tunnus on -mais-/-mäis-, esim. laulamaisillani, menemäisilläsi.

Partisiipit

Kaikki partisiipit taipuvat siis täydellisesti sijoissa yksikössä ja monikossa. Partisiippeja on vain kolmea erilaista.

I partisiipin tunnus on aktiivissa -va/-vä ja passiivissa -tta/-ttä, -ta/-tä. Se osoittaa päättymätöntä tekemistä. Esim. nukkuva, istuva, rykivä. Sitä voidaan käyttää myös kuten adjektiivia: häikäisevä, haluttava, inhottava.

II partisiippi osoittaa päättynyttä tekemistä. Sillä on monta eri tunnusta aktiivissa: -nut/nyt, -nee-, -lut/-lyt, -lee- jne. Passiivissa sen tunnukset ovat -ttu/-tty, -tu/-ty, esimerkiksi istunut, nauranut, istuttu, naurettu. Tämä partisiippi on tuttu perfektistä ja pluskvamperfektistä: olen istunut, olivat istuneet.

Agenttipartisiippi on samannäköinen kuin III infinitiivi, tunnus -ma-/-mä-, mutta lauseyhteys ratkaisee, kummasta on kyse. Koska agenttipartisiippi käyttäytyy adjektiivin tavoin, sitä ei pidetä infinitiivinä. Seuraavissa kyse on agenttipartisiipistä: maalaama si taulu, Pekan korjaama auto, sinun tuoma si pullat. Agenttipartisiipin yhteydessä tekijää (esimerkkien alleviivatut kohdat) sanotaan agentiksi.