Mitä ovat partikkelit?
Sanaluokkajako ei ole mitenkään selvä, vaikka peruskoulun äidinkielentuntien jäljiltä tällainen käsitys saattaa syntyäkin. Koulussa käytössä oleva ja perinteinen jako nomineihin, verbeihin ja partikkeleihin perustuu sanojen taivutukseen. Seuraavassa käsitellään lyhyesti sanaluokkajaon pääluokista partikkelit.
Partikkelit eroavat verbeistä ja nomineista, koska ne ovat yleensä taipumattomia, mutta partikkeleihin lasketaan myös sellaisia sanoja, jotka ovat aiemmin kuuluneet verbien tai nominien taivutusparadigmoihin. Esimerkiksi seuraavat taipumattomat tai vajaasti taipuvat sanat luetaan partikkeleiksi: varmaan, huomenna, ynnä, tietenkin, kaukana. Vaikka kaukana-sanalla onkin joitakin taivutusmuotoja (kauaksi, kaukaa), sitä ei lasketa nominiksi, koska sillä ei ole itsenäistä nominatiivimuotoa (nominatiivimuodosta lisää sijamuotoja käsittelevässä artikkelissa).
Partikkelit jaetaan yleensä neljään ryhmään, jotka ovat adverbit, post- ja prepositiot, konjunktiot ja interjektiot.
Adverbit kuvaavat mm. aikaa, paikkaa ja tapaa, kuten eilen, tänään, täällä, runsaasti. Adverbeja voidaan muodostaa adjektiiveista - sti -johtimella. Kaikki sellaiset sanat, jotka eivät ole nomineita, verbejä tai eivät kuulu alla oleviin ryhmiin, ovat adverbeja.
Post- ja prepositiot kuvaavat asioiden suhteita toisiinsa, esimerkiksi jälkeen, vieressä, alla, varten, ennen. Suomen kielessä postpositiot, eli pääsanansa jälkeen tulevat sanat ovat paljon yleisempiä kuin prepositiot: Kaupat ovat auki kuuden jälkeen , Tulen sinne sinun vuoksesi.
Konjunktiot yhdistävät toisiinsa saman virkkeen lauseita tai lauseen osia. Konjunktiot jaetaan rinnastus- ja alistuskonjunktioihin. Rinnastuskonjunktioista yleisimmät ovat ja, sekä, sekä–että,-kä, eli, tai, joko–tai, vai, mutta, vaan, sillä, siis, siksi, näet, nimittäin, ynnä. Alistuskonjunktioita ovat mm. että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin, kunnes, ellen, kuten, niin että, ennen kuin, niin kuin, sikäli kuin, mikäli.
Interjektiot ovat pikkusanoja, jotka ilmaisevat huudahduksia: ai, hyi, hei, seis, voi. Liitepartikkelit eivät ole itsenäisiä sanoja, vaan ne ovat päätteitä, jotka voidaan lisätä minkä tahansa sanaluokan sanaan. Suomen kielessä liitepartikkeleita ovat -han/-hän, -pa/-pä, -kin, -kaan/-kään, -ko/-kö, -s, esimerkiksi onhan, onpa, onkin, onkaan, onko, onkos.