Katoavaisuus ja rakkauden voima

James Joycen novellissa Kuollut on selvästi löydettävissä kaksi teemaa, jonka ympärille tarina on muovattu: katoavaisuus ja rakkauden voima. Elementit, jotka määrittävät ihmisen olemista huolimatta niistä konkreettisista tavoitteista ja ansioista, joita itsellemme luomme.

Novellin alussa kertoja vie meidät neiti Morkanien jokavuotisiin tanssiaisiin. Kate, Julia ja heidän veljentyttärensä Mary Jane asuvat Usher’s Islandissa, pimeässä ja kolkossa talossa. jonne he ovat kutsuneet perheenjäsenet, vanhat ystävät, Julian kuoron jäsenet sekä Katen ja Mary Janen oppilaat. Vähitellen kutsuille alkaa saapua henkilöitä, joihin kertoja syventyy tarkemmin useaan kertaan tarinan edetessä. Novellin keskeisimmäksi henkilöksi, joka johdattaa lukijan varsinaisten teemojen ääreen, nousee emäntien rakas sisarenpoika Gabriel Conroy. Hänen saapumisensa tanssiaisiin vaimonsa Grettan kanssa tuntuu pelastavan emäntien juhlatunnelman.

Talonmiehentytär Lily saa aikaan hämmentävän tunteen Gabrielille lyhyen ja muodolliselta vaikuttavan keskustelun aikana, jolloin Gabriel esitti toiveen päästä Lilyn häihin jonain kauniina päivänä. Itsetietoinen Lily suututtaa vastauksellaan herrasmiehenä tunnetun Gabrielin, joka tuntee punastuvansa ja tulevansa huonotuuliseksi. Gabriel on herkkä mies, jonka tunne-elämä järkkyy helposti.

Tanssiaisissa puhuessaan Gabriel tietämättään viittaa asioihin, jotka saavat aivan toisen merkityksen hänen omassa elämässään myöhemmin, juhlien jälkeisenä yönä. Hän puhuu menneestä elämästä ja nuoruudesta, kuolemasta ja surullisista muistoista ja mainitsee voiman ja velvollisuuden osoittaa hellyyttä eläviä lähimmäisiä kohtaan. Gabrielin puhuessa muistojensa vangiksi ja surullisen nuoruuden rakkautensa lähteille joutunut Gretta paljastaa miehelleen eläneensä koko ajan siinä maailmassa, josta Gabriel oli puhunut. Gretta kertoo pojasta, joka rakkautensa vuoksi oli valmis kuolemaan, koska tiesi Grettan lähtevän pois. Gabriel tuntee vaimonsa pettäneen häntä esittämällä valheellisia tunteita, ja todellisuudessa vertailevan häntä toiseen mieheen. Gabriel ajattelee omaa mitättömyyttään ja naurettavuuttaan. Hän tuntee oman, tuona iltana heränneen lihallisen himonsa pienuuden ja turhuuden sen voimakaan ja aidon rakkauden rinnalla, jonka hänen vaimonsa oli joskus kokenut ja jonka ulkopuolella hän itse joutuisi aina olemaan. Gretta oli kokenut rakastettunsa kanssa Romeoon ja Juliaan verrattavan ehdottoman rakkauden tarinan, jonka kohtausta Gabriel oli tanssiessaan katsonut pianon yläpuolella riippuvasta taulusta: Rakastavaisten yhteys.

Tarinan huipentuma on lopussa, jolloin konstruoituu kaikki vähäpätöisiltä ja tarkoilta tuntuneet yksityiskohtaiset kuvaukset loogiseksi kokonaisuudeksi. Novellin alku antaa lukijan muodostaa odotushorisontin tulevista tapahtumista, jotka eivät tässä tarinassa koskaan tapahdukaan. Kertoja vie lukijaa pinnallisella kerronnallaan eteenpäin useiden henkilöiden puheenvuorojen avulla viipyen hetkissä ja kuvauksissa, joilla ei ole mitään tekemistä lopullisen sanoman kanssa. Näin ollen tarinan loppu tulee lukijalle yllätyksenä ja voi huomata kertojan ikään kuin vaivihkaa tiputellen tarinaansa vinkkejä, jotka viittaavat lähestyvään ratkaisuun.