Meripihkaa ja tuhkaa

Margaret Weisin uusi Musta oppilas -sarja alkaa teoksella nimeltä Meripihkaa ja tuhkaa. Se on jatkoa Sielujen sota-trilogialle ja jatkaakin varsin perinteikkäästi Weisin jo aikaisempia julkaisujen tietä.

Kirja kertoo Minasta , jonka Kuoleman jumala Chemosh ottaa palvelukseensa. Chemoshilla on pyrkimys päästä valtaan ja niinpä Mina alkaa kerätä lisää Chemoshin kannattajia ympärilleen. Yksi Minan tielle osuva nuorukainen on Kiri-Jolithin pappi ja jumala Majeren munkin veli Lleu. Hän tulee vierailemaan ensi kerran veljensä luona tämän luostariin lähdön jälkeen. Hän surmaa kaikki muut munkit, paitsi veljeänsä. Majeren munkki Rhys hylkää oman jumalansa enemmän tai vähemmän täysin omasta tahdostaan ja ryhtyy sen sijaan Meren jumalatar Zeboimin apulaiseksi, joka haluaa saada käsiinsä Minan ja selvittää Chemoshin pyrkimykset. Rhys ryhtyy jäljittämään veljeänsä. Jumalatar Zeboim järjestää Rhysille apua tehtävään: Koiso-kentin, jolla on kyky kommunikoida kuolleiden kanssa. Kykyä tarvitaan, sillä kaikki Chemoshin seuraajat näyttävät elävän ja jatkavan elämäänsä, mutta tosiasiassa he ovat kuolleita ja Chemoshin vallassa. Chemoshilla on kuitenkin muukin ongelma. Ensimmäisen kerran hän huomaa olevansa rakastunut, ja rakkauden kohteena on Mina, kuolevainen.

Weisin kirjassa liikutaan tutuksi tulleessa maailmassa kentteineen, velhoineen ja haltioineen. Sävy ja tunnelma on kuitenkin ehkä hieman synkempi, aikuismaisempi, mitä muutamissa edellisissä suomennetuissa kirjoissa. Hahmot ovat varsin moniulotteisia, ja luultavasti muuttuvat vielä monimutkaisemmiksi ja moniulotteisiksi sarjan edetessä. Ensimmäisessä osassa tutustutaan tarkemmin Mina-hahmoon, munkki Rhysiin ja kentti Koisoon. Koiso on moniulotteinen kenttihahmo, perinteisen kentin hilpeä, mutta ei vailla vakavampaa puoltansa, joka tulee aika ajoin esille. Mina esitetään rohkeana, mutta ei pelottomana.

Hänellä on vahva usko itseensä ja Chemoshiin, mutta hän ei sorru olemaan röyhkeän ylimielinen. Kirjan alussa Mina suree vahvasti menetettyä kuningatartaan, jumalatar Takhisista, jolle hän oli koko lyhyen elämänsä ehtinyt omistamaan. Kuningattaren kuoltua hän on eksyksissä. Chemosh auttaa häntä houkutellessaan naisen takaisin maailmaan, vaikka Mina aluksi haluaisikin vain jättää väsyneenä kaiken taaksensa. Tietenkin taustallaan Chemoshilla on omat maailmanvalloitus suunnitelmansa.

Munkki Rhys puolestaan kamppailee pohtien uskonasioita. Pohdinnat kuitenkin jäävät lopulta varsin vähäisiksi, sillä Rhysille tulee paljon tekemistä. Suru tapetuista munkkiveljistä ja suru omasta veljestä painavat kuitenkin Rhysin mieltä läpi koko kirjan. Chemoshinkaan hahmoa ei esitetä mitenkään äärettömän pahuuden ilmentymänä, vaikka selvästi ihmisten keskuudessa kuoleman jumala on varsin aristeltu ja halveksittukin hahmo. Chemoshilla esitetään olevan myös inhimillisempiä tunteita, jotka hän kohdistaa etenkin Minaan. Ensimmäinen osa tutustuttaa hahmoihin, mutta kertoo sujuvaa tarinaa, jossa perinteiset hyvä vastaan paha-asetelmatkin ovat voimissaan. Ne kuitenkaan eivät sorru olemaan niin mustavalkoisia kuin ehkä joissakin fantasiakirjoissa. Sarjasta tuskin yltää Legendojen tai Kronikoiden tasolle tai muutenkaan päätyy merkittäväksi kulmakiveksi fantasiassa, mutta se ei tarkoita, että kirja tai kirjasarja olisi huono. Meripihkaa ja tuhkaa on suositeltava kirja jokaiselle, joka on jo lukenut Dragonlancea ja pitää kirjojen tyylistä.

Kustantaja: Kustannus Oy Jalava Jalava 2004

Suomentaja. Mika Renvall

Alkuperäinen teos: Amber and Ashes

Sarja: Musta oppilas, osa 1

Alkuperäinen sarja: Dragonlance: The Dark Diciple