Sakris Kukkelmanin surkea tarina

Joel Lehtonen 1922: Rakastunut rampa eli Sakris Kukkelman, köyhä polseviikki Joel Lehtosen romaani Rakastunut rampa on henkilökeskeinen, realistinen romaani. Teoksen päähenkilö on Sakris Kukkelman. Kukkelman on fyysisesti hyvin groteski näky, mutta hän näkee itsensä vääristyneesti komeana naistenmiehenä. Kukkelmania vaivaa lapsuudesta peräisin oleva vamma, joka on saanut hänet vihaamaan koko naissukupuolta, sillä hän syyttää omaa äitiään huonosta hoidosta ja vammautumisestaan.

Teoksessa eletään vuoden 1918 sodan jälkeistä aikaa ja tapahtumat ovat vielä hyvin muistissa. Kukkelmanin sympatiat ovat punaisten puolella, vaikka hän ei itse osallistunut sotaan vammansa takia. Hän kritisoi ankarasti porvareita, elättelee vielä toiveita työväenliikkeen noususta eikä löydä edes itsenäistymisestä juurikaan hyviä puolia. Hänestä se on vain saanut aikaan tuotteiden kallistumisen.

Teoksessa on ulkopuolinen kertoja, mutta Kukkelmanin näkökulma on vahvasti läsnä. Näkökulma on rajoittunut hänen subjektiivisiin ja usein naiiveihinkin havaintoihinsa. Kukkelman ei ole erityisen viisas mies ja hänen kuvansa esimerkiksi itsestään on hyvin vääristynyt. Kukkelmanin typeryys ja rajoittuneisuus näkyy erityisesti siinä, ettei hän ymmärrä, kun häntä pilkataan tai valehdellaan päin naamaa. Lukijan on kuitenkin helppoa tämä huomata.

Sakris Kukkelmanin kautta teoksessa yhdistyvät romantiikan rakkauskäsitys sekä modernismi. Kukkelman on tietoinen monista modernistisista ajatuksista, mutta väärinymmärtää ja vääristelee niitä. Hän on toisaalta myös taikauskoinen ja kiinni romantiikan käsityksissä. Kuten usein realistisissa teoksissa Sakris haaveilee romanttisesta rakkaudesta, mutta todellisuus näyttäytyykin hyvin erilaisena. Realististen teosten maailmassa romanttinen rakkaus aniharvoin toteutuu ja siitä unelmoivat saavat karvaasti kokea todellisuuden ja unelmien välisen kuilun syvyyden.

Teoksen kerronta lähenee naturalismia, ja teos kuvaa vähä-osaisia ihmisiä, köyhiä ja ilkeitä. Kaikki teoksen maailman naiset ovat turmeltuneita tai ainakin ilkeitä. Kukkelman ei ole muita kirjan henkilöitä parempi. Kuten realistisissa ja naturalistisissa teoksissa usein, Sakriksen elämänvaiheet kulkevat kohti tuhoa. Hänen surulliseen loppuunsa ei löydy suoraan mitään ilmeistä syytä. Lopussa Sakriksen kuolemassa ei ole mitään ylvästä, vaan se on samanlainen kuin hänen elämänsäkin: pilkan kohde.