P. C. Jersild: Viideskymmenes vapahtaja
Kirjurisuvun sujuvakynäinen vesa Ciacco ja Magdalenus tapaavat ensimmäisen kerran kuulusteluissa. Niitä johtavan kommendöörin kauhistukseksi Magdalenus latelee sotasalaisuuksia, ennustelee tulevia keksintöjä ja väittää olevansa Jeesuksen jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Magdalenuksen ja Jeesuksen sukulaisuus liittyy tarinaan Pyhästä Graalista, sillä astian asemesta Graal voi tarkoittaa myös verta. Veri taas voidaan tulkita Jeesuksen jälkeläisiksi, joista Magdalenus on neljäskymmenesyhdeksäs. Selityksen kerettiläisyys kuumottaa Ciaccon korvia, mutta kommendööri on huolestuneempi sotasalaisuuksista.
Magdalenus pääse pälkähästä, mutta ei lopullisesti, sillä harhaoppisuutta pelkäävän kirkon kiinnostus häntä kohtaan kasvaa kasvamistaan. Jatkossa Ciaccon ja Magdalenuksen tiet risteävät monta kertaa, ja aina kirjuri koettaa järjestellä asioita parhaansa mukaan. Ranskalaismiehityksen aikoihin tapahtuva pako luostarisaaren kidutuskuulusteluista päätyy Leofantin palatsiin, jossa Ciacco on työskennellyt markiisittaren laskuun. Magdalenuksen saavuttua puhe- ja kirjoituskyvytön markiisi kokee ihmeparanemisen ja markiisitar Leofanti huomaa tulevansa viidennenkymmenennen vapahtajan äidiksi.
Viimeisen kerran Ciacco kohtaa Magdalenuksen nuntiuksen palatsissa, josta häntä ollaan lähettämässä Roomaan inkvisition käsittelyyn. Tulevaisuutensa epävarmuutta ennakoiva Magdalenus velvoittaa Ciaccon kätkemään poikansa hullujen proomuille, jossa on itsekin kertaalleen piileskellyt. Siellä poika tulee perehdyttää sukunsa vaiheisiin niiden tietojen perusteella, jotka Ciacco merkitsi muistiin Magdalenuksen kuulusteluissa.
Teos jättää Magdalenuksen sekä muiden keskeisten henkilöiden tulevaisuuden avoimeksi, mutta antaa silti viitteitä siitä, mikä Magdalenuksen poikaa odottaa hänen lähtiessään maailmalle, jossa häntä odottaa proomua ”suurempi hullujen huone”.