Miten lapsi kokee idealogian?
Laura Honkasalon teos Sinun lapsesi eivät ole sinun kertoo tytön kasvutarinan 1970-luvun a atteellisuuden piiristä nykypäivään. Kirjan päähenkilö Nelli palaa opintomatkalta Edinburghista Suomeen ja kertoo kirjassa tarinan lapsuudestaan ja nuoruudestaan selvittääkseen itselleen suhteensa lapsuuteen ja vanhempiinsa. Teoksen yhtenä teemana on suhde isään tämän palattua Suomeen ja suhde äitiin, joka Nellin näkökulmasta on hylännyt aatteen.
Nelli ja hänen veljensä Juri kasvavat taistolaisperheessä. Nelli on isän tyttö, äiti on enemmän taustalla, koska tekee paljon talkootyötä eri yhdistyksissä. Nelli on pioneeri, pinsku, joka kasvaa jo pienenä vastarannan kiiskeksi. Nelli on jo ennen kouluikää tietoinen maailman epäkohdista ja myös ahdistuu näistä. Vanhemmat ja heidän ystävänsä puhuvat politiikkaa, Nelli kuuntelee ja omaksuu kommunistisen maailmankuvan, joka taistolaisliikkeen myöhemmin hiipuessa muodostuu Nellille ongelmaksi: hän tuntee olevansa aatteineen yksin.
1970-lukua kuvataan kirjassa pienen lapsen silmin. Laura Honkasalon onnistuu tavoittaa pienin yksityiskohdin 70-lukulaisen aatteellinen ilmapiiri, mutta myös lapsen kokemusmaailman. Ristiriita niistä asioista, jotka taistolaisperheessä on julistettu kielletyiksi (esim. barbiet, prinsessa Dianan häät) ja jotka kuitenkin kuuluvat muiden samanikäisten elämään, kuvataan lapsen näkökulmasta, eli omasta halusta kiellettyjä ja kivoja asioita kohtaan ja syyllisyydestä tätä halua kohtaan. Juri, Nellin veli, alkaa hävetä kasvaessaan koko taistolaisuutta ja pyrkii siitä irti.
Kun Nellin isä lähtee kotoa ja muuttaa Kanadaan, se muuttaa koko perheen elämän. Äidin jäädessä yksinhuoltajaksi ja löytäessä myöhemmin uuden ei-taistolaisen miehen, Nelli jää yksin maailmanparannusaatteidensa kanssa ja myös ilman turvaa Nellin oltua isän tyttö. Tätä ikävää isää kohtaan ja sitä elämää kohtaan, jota elettiin isän ollessa Suomessa, Nelli kokee vielä aikuistuttuaankin. Romaani kertoo tavallaan myös tämän ikävän kohtaamista ja ylittämistä.
Sinun lapsesi eivät ole sinun on romaani, jonka ansioita ovat tarkka yksityiskohtainen kuvaaminen, sekä nuoren tytön tunne-elämän selvittely. Aikuisen Nellin ahdistus, pako nyky-yhteiskunnan ideologisesta tyhjyydestä peilautuu keskusteluissa ystävien ja Nellin lapsuuden ihmisten kanssa. Seuraavat repliikit ovat keskustelusta Nellin ja isän välillä Nellin kasvettua aikuiseksi.
”Sinun sukupolvellasi on se onni, ettei teillä ole jotain yhden totuuden liikettä”, isä sanoi ja otti lautaselleen lisää ruokaa.
”Mikä onni se on? Nykyisin ideologista fanaattisuutta ei saa suunnattua minnekään. Me joudumme jatkuvasti tekemään kompromisseja.”
Lapsuudenystävä Iida ja lukiosta Nellin parhaan kaverin Nennen suhteen sivusta seuraaminen ja Nellin kaipaus rakkautta kohtaan kietoutuu ideologisen kriisiin. Teoksen lopussa Nelli pääsee jonkinlaiseen tasapainoon, mutta perhe, jonka nyt muodostavat ystävät, on vain yhden ajanjakson päätepiste, huolimatta Nellin tunteesta, että se on pysyvä.
Kirjaa on suositeltu 1970-luvun lapsille, nostalgiannälkäisille ihmisille, mutta mielestäni se sopii yhtä hyvin nuoremmallekin polvelle avatessaan maailmaa siihen aikaan, jolloin aatteiden varaan rakennettiin koko elämä. Teoksesta huokuu ristiriitaisesti toivo ja usko maailmanparantamiseen, mutta myös ahdistus, jonka liian pienenä maailman nurjista puolista tietoiselle lapselle aiheutuu. Politiikka ja lapset eivät sovi yhteen, ja sitä tämä kirjakin osaltaan kuvastaa.