Tieteiskirjallisuuden perusteoksia

Uljas uusi maailma (Brave New World , 1932) on Aldous Huxleyn tunnetuin teos. Se kuuluu tieteiskirjallisuuden perusteoksiin, mutta synkkänä visiona tulevaisuuden yhteiskunnasta se asettuu myös George Ovellin (1903-1950) klassikkoromaanin Vuonna 1984 (Nineteen Eighty-Four, 1949) rinnalle. Huxley piti tiedettä ihmisyyden uhkana ja kirjoitti teoksensa vastineeksi H. G. Wellsin (1866-1946) teosten tieteelliselle optimismille.

Uljas uusi maailma tarkoittaa yhtä suurta Maailmanvaltiota. Romaanin tapahtumahetkellä siellä eletään vuotta 632 jälkeen Fordin. Ajanlaskun alkupiste on oivallisesti valittu, sillä teoksen yhteiskunnassa ihmiset tuotetaan liukuhihnalla tyypin mukaan kuten autot Fordin tehtaassa. Yksilöllisyys ei ole toivottavaa, sillä ihmisten tulee vastata alfan, betan, deltan tai gamman standardipiirteitä. Koeputkivaiheessa alfoille annostellaan huomattavasti enemmän älyä ja hieman enemmän yksilöllistä ulkonäköä kuin gammoille. Kaikki ovat tyytyväisiä, sillä koeputkissa aloitettu manipulointi täydennetään tehokkaalla aivopesulla ja sopeutuminen varmistetaan soma-nimisellä hyvinvointihuumeella. Oloja kritisoivan henkilön syntyminen edellyttää laboratoriovaiheessa tehtyä virhettä. Sopeutumattomat ovat harvinaisia poikkeuksia, jotka tarvitsevat hankalille tapauksille suunnattua lisäkäsittelyä.

Uljaan uuden maailman ulkopuolella sijaitsee alueita, joilla ihmiset syntyvät, elävät ja kuolevat ilman ohjelmointia. Kun joku uuden uljaan maailman alfoista haluaa kokea aistisimulaatioita pöyristyttävämpiä elämyksiä, matkustaa hän kyseiseen kolkkaan. Sinne lentävät myös teoksen keskeisiin henkilöihin kuuluvat Bernard ja Lenina. Palatessaan heillä on mukana outo tuliainen, herra Villi. Villin äiti on alkujaan uljaan uuden maailman kansalainen, isä taas osa sitä barbaarijoukkoa, jonka elämään Villin äiti sai sopeutua eksyttyään aikoinaan retkiseuralaisistaan.

Villi tervehtii uljasta uutta yhteiskuntaa ilolla ja kuvittelee löytävänsä sieltä yhtä ”ihania olennoita”, kuin Miranda haaksirikkoisten joukosta Shakespearen Myrskyssä (1610). Tarkempi tutustuminen uuteen ympäristöön johtaa suureen pettymykseen. Villi ei viihdy, vaikka hän on kaikkien suosikki. Hän herättää uljaan uuden maailman ihmisissä kummallisia tuntemuksia ja kaipausta johonkin selittämättömään, jota he eivät osaa tunnista ihmisyydeksi. Villin kohtalo on surkea, mutta uljas uusi yhteiskunta jatkaa toimintaansa kuin kone.