Kuinka työ- ja tapakulttuuri uudessa maassa saattavat erota totutusta?
On selvää, että Suomesta maailmalle työhön hakeutuva vie tavallisesti mukanaan Suomessa omaksumansa tavat ja kulttuurin ominaispiirteineen. Uudessa maassa vanhat tavat joutuvat heti uusien tapojen paineeseen, eikä työkulttuurien yhteentörmäyksiltä juurikaan voi välttyä. Työnhakija itse joutuu pallottelemaan erilaisten tapojen, tottumusten ja käytäntöjen välimaastossa varoen putoamasta sudenkuoppiin.
Ennaltavarautuminen ja asioiden tiedostaminen auttavat kuitenkin hyväksymään odotettavissa olevat tosiasiat, ja niihin on näin myös helpompi sopeutua. Jos jokin asia alkaa hiertää, voi kyseessä olla vain kulttuurin ominaisuus, joka on yksinkertaisesti hyväksyttävä sellaisenaan.
- Täsmällisyyteen ja aikataulujen tarkkuuteen tottuneet suomalaiset voivat hyvinkin repiä pelihousujaan jo alkumetreillä, jos sovituista ajoista ei pidetäkään minuutin päälle kiinni. Toisaalta paikalliset työntekijät saattavat pitää suomalaista työntekijää epäkohteliaana, koska hän poistuu paikalta aina ripeästi ja rientää työnsä ääreen hetimiten, ilmestyy palavereihin ensimmäisenä &8211; saattaa olla paikalla jo ennen kuin kukaan muu on saapunut &8211; ja sitten itse ihmettelee, miksi kaikki viivyttelevät ja jopa närkästyy moisesta.
Monestikaan ei voi välttyä ajatukselta, että muualla maailmassa elämä olisikin työkeskeisempää kuin Suomessa, koska se vie vuorokaudesta niin suuren osan. Asiassa voi hyvinkin ola perää. Aikaa ei välttämättä jääkään kielikursseille saati sitten muille harrastuksille tai aktiviteeteille, koska pitkäksi paisuneen työpäivän jälkeen ensimmäinen ajatuksiin hiipivä asia onkin mahdollisesti siirtyminen suoraan yöpuulle.
Jos työnhakuun ulkomaille lähtenyt on ottanut perheensä mukaan maailmalle, hän joutuu ehkä työn, perheen ja niiden kahden välisen ajankäytön ristipaineeseen. Vanha ja uusi kulttuuri törmäävät näissä tilanteissa ehkä kakista kärkevimmin, varsinkin jos muu perhe on työelämän ulkopuolella eikä pääse uuteen kulttuuriin sisälle yhtä helposti kuin työmaailmassa oleva perheenjäsen.
- Työkulttuuri muualla maailmassa saattaa yleisesti ajateltuna olla myös paljon suhdekeskeisempää. Suhteita hoidetaan, niitä hankitaan ja niiden eteen nähdään suunnattomasti vaivaa. Työyhteisö tuntuu joskus elävän sellaisessa symbioosissa, että sen sisään kun kerran onnistuu pääsemään, kaikki muu tuntuu menettävän merkityksensä. Toistuvat liikelounaat, PR-illat, työpaikan työntekijöiden kontaktihakuisuus ja yhteisyys myös harrastusten keinoin työajan jälkeen &8211; kaikki nämä ovat suomalaiselle yksinäisen työn puurtajalle usein uusia asioita.
- Lounastauko on yllättäen monen maan työkulttuurissa hyvin keskeisellä sijalla. Onhan lounastauko usein parinkin tunnin mittainen ja silloin on hyvää aikaa hoitaa esimerkiksi suhteita. Liikelounaat ovat tavallisia ja muutenkaan suomalaisittain hyvinkin yleinen &8221;eväät esille työmalla&8221; &8211;tyyli ei tunnu olevan ollenkaan suosittua maailmalla. Lounastauko repiikin työpäivälle pituutta toisesta päästä, koska lyhyitä ruokataukoja ei juurikaan tunneta. Puhumattakaan liikeillallisista illan myöhäisinä tunteina!
- Pienimuotoisen huulenheiton ja jutustelun &8211; small talkin &8211; oppii kyllä harjoittelemalla, mutta kaikilla se ei ole verissä syntyessään ja mestariksi oppii vaan yrittämällä. Monissa maissa tämä pieni sananvaihto aamujen alettua, päivien päätyttyä ja siinä kaiken hyörinän keskellä on arkea siinä missä se varsinainen työntekokin. Suomalainen tuntee usein laistavansa työnteosta jäädessään vaihtamaan &8221;hyviähuomenia&8221; ja &8221;mitäkuuluita&8221; toimiston käytäville, mutta muualla sellainen on suorastaan välttämätöntä, jos aikoo päästä joukon jäseneksi.