Minkälainen työkulttuuri Aasian maissa on?
Aasia on kooltaan valtava maanosa, johon kuuluu monenlaisia kulttuureita aina Indonesiasta Etelä-Korean kautta valtavankokoisiin Kiinaan ja Intiaan. Silti näiden maiden työkulttuureilla on yhdistäviä piirteitä, jotka pohjautuvat pitkälti yhteisölliseen arvopohjaan ja pitkään historiaan. Tässä artikkelin on tarkoitus kattaa erityisesti Kaukoidän ja Kaakkois-Aasian työkulttuureita, Arabimaiden kulttuureihin perehdytään tarkemmin erillisessä artikkelissa. Myös Japanista on erillinen artikkelinsa, sillä sen työkulttuurissa on tiettyjä piirteitä, jotka erottavat sen muista Aasian maista.
Aasian maat ovat lähes poikkeuksetta pitkän valtaetäisyyden maita. Työkulttuuri on selkeästi hierarkkisempaa ja valta keskittyneempää kuin esimerkiksi Suomessa. Jokaisella on oma paikkansa yrityksessä, johtajat yläpuolellaan ja alemmat työntekijät alapuolellaan. Tavallista on, että työtehtävät aloitetaan vain pomon määräyksestä, luova ideointi ja oma-aloitteisuus on harvinaisempaa. Vanhempia työntekijöitä kunnioitetaan poikkeuksetta nuoria enemmän, tämä näkyy esimerkiksi siinä, että ylennyksen saa useimmiten
Työkulttuuria luonnehtii myös kasvojen menettämisen käsite ja jatkuva konsensuksen hakeminen. Kasvojen menettämisellä tarkoitetaan tilannetta, jossa ristiriidassa olevat mielipiteet törmäävät avoimesti toisiinsa. Tätä pyritään välttämään viimeiseen asti. Asioita ei sanota suoraan päin naamaa, vaan epäsuorasti. Esimerkiksi kyllä-sana ei välttämättä tarkoita myöntymistä tai ymmärtämistä, vaan pikemminkin sitä, että henkilö kuuntelee sinua. Toinen esimerkki on se, että työpaikalla pidettävät kokoukset valmistellaan etukäteen päätöstä vaille valmiiksi, jotta ristiriidat vältettäisiin kokouksessa. Itse kokoustilaisuus on vain asian pöytään nuijimista varten.
Siinä missä siis Latinalaisen Amerikan maissa tiettyjen työtehtävien suorittamisen pitkä kesto johtuu erilaisesta tavasta hallinnoida aikaa, Aasian maassa se saattaa johtua pikemminkin konsensuksen ja yhteisymmärryksen hakemisesta, jotta kasvojen menettäminen vältettäisiin. Ammattiliittoja ei juurikaan ole eikä lakkoilua esiinny. Sopimukset käsitetään myös allekirjoituksen jälkeen joustaviksi, ja esimerkiksi Kiinassa sopimus saatetaan käsittää paremminkin muistin tueksi tehdyksi paperiksi.
Yhteisö ennen yksilöä
Aasian maita yhdistää myös työkulttuuriin heijastuva voimakas yhteisöllisyys. Työ- tai perheyhteisö on yksilöä tärkeämpi ja valtio paikallisten yhteisöjen yläpuolella. Tällainen elämäntapa vaatii pitäviä henkilökohtaisia verkostoja, varsinkin, kun valtio harvemmin järjestää sosiaalisia turvaverkostoja esimerkiksi päivähoidon muodossa. Sosiaalisen turvaverkoston muodostaa niin sanottu laajennettu perhe, johon ydinperheen lisäksi saattaa kuulua sukulaisia ja läheisiä ystäviä.
Työelämässä yhteisöllisyys näkyy erityisesti siinä, että luotetaan tuttuihin yhteistyökumppaniverkostoihin, erityisesti paikallisiin sellaisiin, ja käytetään heitä tiedonlähteinä. Uuden liikekumppanin tuleekin rakentaa suhdetta aasialaiseen kumppaniin kiirehtimättä ja luottamusta herättäen, esimerkiksi samankaltaisuuksia yrityksistä etsimällä. Yhteisöllisen kulttuurin edustajille yksilön työpanoksen ylenpalttinen kehuminen, mitä lännessä melko yleisestikin käytetään kannustimena työpaikoilla, on sekä yksilölle että yhteisölle epämiellyttävää ja saattaa johtaa kasvojen menettämiseen. Onkin parempi kehua työtiimiä kokonaisuutena. Yhteisölliseen kulttuuriin ei kuulu yksilön nostaminen jalustalle.
Aasialainen yhteisöllinen kulttuuri ja sen arvopohja on yhtä syvällä aasialaisissa kuin muun muassa antiikin Kreikasta ja kristillisestä perinnöstä juurensa juontava läntinen maailmankatsomus eurooppalaisten tajunnassa. Tämän ymmärtäminen saattaa helpottaa sopeutumista aasialaiseen työkulttuuriin.