Minkälaisia päälinjoja eri maiden työkulttuureista voi löytää?
Nopeiden lento- ja tietoliikenneyhteyksien ansiosta maailma tuntuu pienenevän silmissä. Yhtä lailla yhteistyö etäyhteyksien avulla ulkomaille ja kestoltaan muutamasta päivästä aina useampiin vuosiin kestävät työkomennukset vieraisiin maihin ovat arkipäivää monissa yrityksissä. Menestyksellinen työskentely eri kulttuuripiiriin kuuluvien yhteistyökumppaneiden kanssa vaatii valmistautumista ja kohdemaan työkulttuuriin perehtymistä. Ummikkona joutuu helposti kiusallisiin ja hankaliin tilanteisiin, jotka saattavat jopa estää liikesuhteen syntymisen. Kannattaa siis tulla puolitiehen vastaan ja olla se osapuoli, joka on vaivautunut perehtymään toisen osapuolen kulttuuriin. Toisen kulttuurin työtapoihin ja bisneskulttuuriin tutustumiseen kulutettu aika maksaa varmasti itsensä takaisin!
Jokaisella maalla ja kansalla on luonnollisesti omia kulttuurisidonnaisia tapojaan toimia. Päälinjoja voidaan kuitenkin vetää hieman yleisemmälläkin tasolla keskittyen muun muassa eri kulttuuripiirien tapoihin suhtautua aikaan ja yhteisöllisyyteen. Nämä päälinjat toimivat hyvänä lähtökohtana valmistauduttaessa yhteistyöhön ulkomaisen kumppanin kanssa.
Yksi- ja moniaikaisuus
Eräs perusjako eri työkulttuureiden välillä liittyy aikakäsitykseen. Meillä suomalaisilla, kuten myös esimerkiksi muilla pohjoismaisilla, englantilaisilla, saksalaisilla ja pohjoisamerikkalaisilla on vallitsevana piirteenä yksiaikainen toimintatapa työelämässä. Tämä toimintatapa tiivistyy hyvin lausahduksessa ”aika on rahaa”. Yksiaikaisen kulttuurin edustajat suorittavat työtehtävät pääsääntöisesti yksi kerrallaan, aikatauluja noudattaen ja tarpeen mukaan työtahtia tiivistäen. Työpalavereihin saavutaan ajallaan ja niissä mennään turhia kiertelemättä suoraan asiaan, jotta ei tuhlattaisi kallista aikaa. Luonnollisesti kyseessä on yleinen päälinja, tiedämmehän, että varmasti jokaiselta suomalaiselta työpaikalta löytyy vähintään yksi ikuinen mattimyöhäinen. Yksiaikaisessa kulttuurissa tehdään paljon suunnitelmia ja pidetään niistä kiinni, kuten myös työtunneista.
Moniaikainen kulttuuri on monessa suhteessa yksiaikaisen kulttuurin täydellinen vastakohta. Moniaikaisen työtavan piiriin lasketaan erityisen voimakkaasti kuuluviksi muun muassa latinalaisamerikkalaiset, arabit, afrikkalaiset, intialaiset, espanjalaiset ja portugalilaiset. Heidän aikakäsityksensä saattaa suomalaisen silmissä näyttä täysin hallitsemattomalta ja jopa laiskalta, mutta siinä on myös omat hyvät puolensa. Moniaikaisessa kulttuurissa tehdään monia asioita samanaikaisesti ja ollaan usein paljon joustavampia reagoimaan äkillisiin muutoksiin kuin yksiaikaisissa kulttuureissa. Yleensä ottaen kaikki kestää kuitenkin kauemmin kuin yksiaikaisessa kulttuurissa, muutos on hidasta ja vähemmän suunnitelmallista. Viestintätapa ei ole suoraan bisnesorientoitunut ja sosiaalinen kanssakäyminen on tärkeää esimerkiksi neuvottelujen yhteydessä. Tietoa hankitaan mielellään epäsuorasti omien kontaktien kautta. Työpäivät saattavat venyä pitkälle iltaan.
Lännessä yksilökeskeistä, idässä yhteisöllistä
Toinen oleellinen jaottelu työkulttuureihin on jako yksilökeskeisiin ja yhteisöllisiin kulttuureihin. Monissa tapauksissa tämä jaottelu myötäilee yksi- ja moniaikaisen työtavan jaottelua siten, että yksiaikaiset kulttuurit ovat myös yksilökeskeisiä ja moniaikaiset yhteisöllisiä. Japani on yksiaikaisella mutta vahvasti yhteisöllisellä kulttuurillaan säännön vahvistava poikkeus.
Yksilökeskeisyyden huipulla ovat esimerkiksi pohjoisamerikkalaiset, samoin Suomen työkulttuuri on yksilökeskeinen. Voimakkaita yhteisökeskeisiä kulttuureita ovat esimerkiksi Kiina ja Lähi-idän maat. Siinä missä yksilökeskeisessä kulttuurissa arvostetaan luovuutta ja yksilön henkilökohtaista panosta työhönsä, vallitsee yhteisöllisissä kulttuureissa voimakas sosiaalinen hierarkia. Yksilökeskeisten kulttuurien edustajien tulisikin muistaa tämä esimerkiksi siten, että voimakas yhden kollektiiviseen kulttuuriin kuuluvan yksilön kehuminen saattaa aiheuttaa hyvän tarkoituksen sijaan kiusallisen tilanteen. On parempi kiittää kaikkia kollektiivisesti, tai vaihtoehtoisesti seuran vanhinta tai korkeimmassa asemassa olevaa henkilöä.
Myös kokouskulttuureissa on eroja. Yksilökeskeisissä kulttuureissa kokouksissa heitellään vapaasti ilmoille uusia ideoita, yhteisöllisissä kulttuureissa esimerkiksi työpalaverit ovat monesti vain päätöksien pöytään nuijimista varten. Varsinaiset päätökset on tällöin tehty jo ennen kokousta. Siinä missä yksilökeskeisissä kulttuureissa liiketoiminta on yhteistyön keskipiste, yhteisökeskeisissä kulttuureissa kanssakäyminen ja keskinäisen luottamuksen rakentaminen uuteen liikekumppaniin myös henkilökohtaisella tasolla on ensiarvoisen tärkeää. Lisäksi yksilökeskeisten kulttuurien edustajien, kuten meidän suorapuheisten suomalaisten on tärkeää harjaantua lukemaan rivien välistä ja huomioimaan yhteisöllisiin kulttuureihin kuuluvien henkilöiden epäsuora viestintä. Idän yhteisöllisissä kulttuureissa myös sopimuspaperi ei ole yhtä sitova dokumentti kuin länsimaissa, vaan myös allekirjoituksen jälkeen siinä saatetaan käsittää olevan joustovaraa.