Minkälainen työkulttuuri on Latinalaisessa Amerikassa ja Etelä-Euroopassa?
Väli- ja Etelä-Amerikkaa sekä Espanjaa ja Portugalia yhdistää melko samanlainen työkulttuuri. Samantapaisia piirteitä on myös esimerkiksi Tyynenmeren saarivaltioiden, Afrikan valtioiden ja Kreikan työkulttuureissa. Yleisesti ottaen latinalaisamerikkalainen työkulttuuri eroaa suomalaisesta työkulttuurista monen perustavanlaatuisen seikan suhteen. Suhtautumisessa esimerkiksi aikaan, yhteisöllisyyteen ja kehon kieleen on eroavaisuuksia, jotka vaikuttavat käytännön työelämään, neuvottelukäytäntöihin ja sosiaaliseen elämään monin tavoin.
Suomalaiset ovat tottuneet työelämässä pitäviin aikatauluihin ja melko kiinteisiin työtunteihin, jotka erottavat työajan henkilökohtaisesta vapaa-ajasta ja perhe-elämästä. Latinalaisamerikkalainen näkemys työelämästä on huomattavasti monisyisempi. Usein sanotaankin, että he uskovat eräänlaiseen kokonaisvaltaiseen, inhimilliseen ihmiskuvaan, jossa ihmiselämää eletään täysipainoisesti kaikilla elämänaloilla yhtä aikaa. Tämän vuoksi työ- ja liike-elämässä hyvien ihmissuhteiden rakentaminen ja niistä huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. Työasioissa ei mennä suoraan asiaan, vaan ensin saatetaan vaihtaa vaikka perheiden kuulumisia ja uudelle tuttavuudelle saatetaan haluta esitellä vaikka kotikaupungin nähtävyyksiä. Kaiken tämän kanssa samanaikaisesti rakennetaan samalla pohjaa hyvälle ihmissuhteelle. Latinolla onkin jatkuvasti monta rautaa tulessa, ja hän tekee useita asioita samanaikaisesti. Omalta luottamusverkostolta voi reilusti pyytää palveluksia. Mitä varten ystävät ja tuttavat ylipäätään ovat olemassa, jos heiltä ei voi pyytää palvelusta, ajattelevat latinalaisamerikkalaiset.
Latinalaisamerikkalainen ja eteläeurooppalainen tapa hankkia ja ylläpitää työhön liittyvää tietoa on myös täkäläistä kulttuuria hyvin luonnehtiva piirre. Siinä missä suomalainen luottaa vaikkapa tietokantoihin tai kokousmuistiinpanoihin, ottaa eteläinen kollega yhteyttä henkilökohtaisen verkostonsa ihmisiin, ystäviin tai sukulaisiin. Myös suomalainen suorasanaisuus ei ole välttämättä hyvä piirre tehtäessä yhteistyötä latinalaisamerikkalaisten kanssa. On parempi käyttää hienovaraisempaa, ehkä epäsuorempaa ilmaisua.
Kehon kieli
Eräs Latinalaisen Amerikan ja Etelä-Euroopan näkyvimpiä käyttäytymispiirteitä on eläväinen kehon kieli ja äänekkyys. Toisin kuin Suomessa, kädet ja ilmeet ovat jatkuvassa liikkeessä ilmaisemassa suhtautumista ja tunnetiloja. Suomalainen kehon kieli onkin hyvin vähäistä latinokulttuuriin verrattuna, ja liiallinen elehtiminen saatetaan käsittää ylireagoimisena tai ylitunteellisuutena. Latinalaisessa Amerikassa eleet ja äännähdykset toimivat sanallisen viestinnän tukijoina, mutta elävät välillä myös täysin omaa elämäänsä, ja niiden tuntemuksesta voi olla apua keskustelu- ja neuvottelutilanteissa. Erilaisten eleiden merkityksiin voi perehtyä muun muassa kulttuurienvälistä viestintää ja kehon kieltä käsittelevän kirjallisuuden avustuksella.
Latinalaisamerikkalaisen henkilökohtainen tila, etäisyys esimerkiksi keskustelukumppaneiden välillä on myös huomattavasti lyhyempi kuin suomalainen vastaava. Suomalaisesta saattaakin tuntua, että hänen henkilökohtaiselle reviirilleen tunkeudutaan, kun hän keskustelee latinokulttuurin edustajan kanssa. Tämä johtuu kuitenkin vain eroista oman, henkilökohtaiseksi alueeksi käsitetyn tilan koossa. Käyttäytymiseroja voi havainnoida myös monilla julkisilla paikoilla. Siinä missä suomalaiset etsiytyvät mahdollisimman kauas toisistaan esimerkiksi bussia odottaessaan, kerääntyvät latinalaisamerikkalaiset yhteen. Suomalaisia miellyttää hiljaisuus ja rauhallisuus, latinalaisamerikkalaiset ja eteläeurooppalaiset taas puhuvat jatkuvasti, aiheesta kuin aiheesta.
Latinalaisamerikkalainen ja eteläeurooppalainen tapa tehdä työtä saattaa suomalaisin silmin katsottuna vaikuttaa epäorganisoituneelta ja ylipäätään kaoottiselta. Sen vahva puoli on kuitenkin joustavuus: joustaviin suunnitelmiin on helpompi tehdä muutoksia kuin viiden minuutin tarkkuudella suunniteltuun aikatauluun.