Mitkä ovat ulkomailta työtä hakevan kompastuskivet?

  1. Ulkomaille lähdetään työnhakuun usein mittavin odotuksin. Usein juuri noihin odotuksiin kuitenkin myös kompaastuu. Suomalainen seisoo työpaikkaa hakemassa samassa rivissä useiden eri maiden kansalaisten &8211; italialaisten, saksalaisten, japanilaisten ja marokkolaisten &8211; rinnalla. Hän on siis vain yksi tuhansien ja taas tuhansien joukossa.
Suomalainen työnhakija on kuullut vuosien varrella jos jonkinlaisia kliseitä eri kansallisuuksien hyveistä ja saattaa tuntea omat kykynsä ja piirteensä vähäpätöisiksi.Olettamuksen mukaan suomalainen ei esimerkiksi taida elekieltä ollenkaan niin vahvasti kuin sen taitaa italialainen työnhakija, joka saa etumatkan jo alussa. Suomalainen ei kuulemma myöskään ole niin hyvä aikatauluissa kuin tarkka saksalainen, joka seisoo jo työpaikan ovella suomalaisen vasta sinne saapuessa, eikä hän jaksa ehkä puurtaa yön tunneille saakka niin ahkeraan kuin japanilainen, joka ahertaa tauotta.

Suomalainen työnhakija saattaa liukastua tällaisiin kliseisiin. Hän saattaa tuntea itsetuntonsa rapisevan äänekkään Euroopan vielä äänekkäämpien työnhakijoiden valtaisassa joukossa. Hän saattaa huomata kielensä kuivuvan sanavalmiiden ranskalaisten kanssa Euroopan työpaikoista taistellessaan ja hän saattaa pistää nolona kädet taskuunsa huomatessaan jopa käytöstapansa olevan eri puissa kuin suvereenisti tavat hallitsevilla briteillä. Jos näihin olettamuksiin liukastuu, eikä vain ohita niitä päättäväisesti, saattaa työnhaku ulkomailla olla toivotonta. Luottamalla itseensä ja omiin kykyihinsä pärjää pitkälle.

Moni kompastuu myös siihen väärään oletukseen, että ulkomailla työtä tehdessä rikastuisi pikavauhtia ja saisi omakotitalon rahoituksen hoidettua lähes tulkoon vain hieman ulkomailla oleskellen. Mutta työntekohan on työntekoa, vieläpä kovaa sellaista, tapahtuipa se sitten missäpäin maailmaa tahansa. Itse asiassa moni kulttuuri on paljon työkeskeisempi kuin suomalainen kulttuuri, eli rahan eteen voi joutuakin äkkiä hikoilemaan roimasti enemmän kuin Suomessa.

Työnteon helppouden lisäksi moni olettaa erheellisesti, että työura ulkomailla urkenisi melkeinpä itsestään. Uran urkenemiseksi ja kivisen polun siloittamiseksi on nimittäin tehtävä kovasti töitä. Jo pelkästään työyhteisössä paikkansa lunastaakseen työntekijää koettelevat monet hankaluudet. On siis kiivettävä jatkuvasti ylöspäin, vaikka tuntuisikin siltä, että yrittelijäisyyttä ei samantien palkita. Pelisäännöt ovat erit eri maissa. Haasteet ovat kuin luotu suomalaisen sisupussin voitettaviksi. Siksi mikään ei ole myöskään mahdotonta.

Realistisin mielialoin ja odotuksin maailmalle lähtevä suomalainen pettyy työnhaussa vähiten. Hän tietää, että joskus jopa ikkunanpesijän työpaikka saattaa olla tiukassa, ja toisaalta joskus ura portugalilaisessa pankkimaailmassa voi lähteä käyntiin kuin varkain. Unelmia saa ja pitääkin olla, mutta todellisuuden ja unelman raja on pidettävä selvästi mielessä ulkomaillakin.