Minkälainen on Venäjän työkulttuuri?

Venäjän ja Suomen suhde on historiansa vuoksi erityislaatuinen, ja monille suomalaisille yrityksille Venäjän markkinat ovat suuri mahdollisuus. Mediassa kuulee kuitenkin yhä enemmän mielipiteitä siitä, että suomalaiset eivät vieläkään tunne venäläistä luonnetta tarpeeksi hyvin, vaan että se liian usein perustetaan vanhanaikaisille, stereotyyppisille näkemyksille. Lisäksi unohdetaan helposti, että Venäjä ei ole vain Moskova ja Pietari, vaan yhteiskunnallisen murroksen aikaa elävä valtio, jonka valtavankokoisilla alueilla asuu monien eri kansojen edustajia.

Mutta millaista on venäläinen työkulttuuri? Niin työnteossa kuin vapaa-ajallakin venäläiset edustavat varsin erilaista aikakäsitystä kuin suomalaiset. Venäläinen aika on joustavaa ja suunnitelmia voidaan muuttaa. Esimerkiksi tarkkoja tapaamisaikoja ei perinteisesti välttämättä sovita viikkoja eteenpäin kuin alustavasti, ja ne vahvistetaan vielä pari päivää ennen h-hetkeä. Toisaalta on muistettava Venäjällä tapahtumassa oleva murros, jossa vanhan polven työntekijöiden rinnalla työskentelee myös ajankäytöltään erittäin tehokkaita nuoria liikemiehiä.

Yhtä lailla venäläinen on suomalaista huomattavasti yhteisöllisemmin suuntautunut. Suku, ystävät ja liiketuttavat ovat tärkeä turvaverkosto. Verkostojen merkitystä Venäjällä ei siis kannata vähätellä. Tämä juontaa osittain juurensa Neuvostoliiton ajoista, jolloin tavaroita ja elintarvikkeita oli saatavissa vain suhteilla, kun rahaa oli käytössä enemmän kuin kaupoissa tavaroita. Perinteisesti Suomalaiset yhdistävät venäläiseen työ- ja liikekulttuuriin myös byrokratian ja lahjuksetkin. Totta on, että Venäjän julkishallinto on erittäin monimutkainen, kaikkialle lonkeronsa ulottava koneisto, ja myös yritysmaailmassa vanhemmat yritykset ovat erittäin keskitetysti johdettuja. Nuoremmat yritykset sen sijaan ovat jo kehittäneet toimintatapojaan joustavampaan suuntaan, jossa myös alemmilla työntekijöillä on vastuuta ja lupa olla aloitteellisia. Ei voida myöskään kieltää, etteikö lahjuksien antamista esiintyisi venäläisessä yritysmaailmassa. Toisaalta liikelahjat kuuluvat myös suomalaiseen kulttuuriin, ja ero lahjan ja lahjuksen välillä voi olla häilyvä.

Työpäivän kulku

Teoriassa työpäivä voi Venäjällä alkaa, kuten Suomessakin, kello kahdeksalta tai yhdeksältä. Erityisesti suurkaupungeissa jatkuva liikennekaaos kuitenkin tekee aloitusajankohdasta hieman häilyvän. Ruuhkaan juuttuminen onkin Venäjällä hyväksyttävä syy myöhästymiselle. Yleisestikin työkulttuuri vastaa ajoitukseltaan ennemmin keski- tai eteläeurooppalaista kuin pohjoiseurooppalaista työpäivää. Aktiivinen työaika alkaa siis usein vasta hieman myöhemmin, noin kello kymmeneltä. Kymmenen jälkeen on yleisesti ottaen myös sopivaa sopia tapaamisia yritysten tai virastojen työntekijöiden kanssa.

Työpäivä alkaa usein epävirallisilla ”päivänavauskeskusteluilla”, jolloin tervehditään työtovereita, vaihdetaan ideoita ja kerrotaan mielipiteitä tulevista töistä ja muistakin asioista. Lounasaika on venäläisillä työpaikoilla klo 13 – 15 välillä, ja työpäivä jatkuukin sitten hieman pidempään kuin Suomessa ollaan totuttu, jopa iltaseitsemään tai kahdeksaan.

Historiallista symboliikkaa ja kohteliaisuuksia

Arvonimet ja tittelit ovat perinteisesti olleet tärkeitä venäläisessä työyhteisössä. Samoin kohteliaisuus on arvossaan. Tämä näkyy muun muassa puhutteluissa ja pienissä kohteliaissa teoissa. Ihmiset koskettelevat toisiaan melko paljon ja myös puhe on suomalaista suorapuheisuutta polveilevampaa ja monisanaisempaa.

Venäläinen kirjallisuus ja puhe on yhteiskunnallisesti erittäin symbolista. Erilaisten kielikuvien ymmärtäminen vaatii kielen ja kulttuurin tuntemista. Venäläiset esimerkiksi rakastavat kirjallisuuttaan ja runouttaan, ja käyttävät monia näistä lainattuja sitaatteja puheessaan. Monet tällaiset sitaatit ovat täysin vakiintuneita kielenkäyttöön. Sanotaan, että venäläisen liikemiehen mielen tunteakseen tulisi lukea Gogolin romaani Kuolleet sielut. Tämän lisäksi eri tahot ovat julkaisseet paljon Venäjään, sen liike- ja työkulttuuriin liittyvää materiaalia, johon on hyvä tutustua. Lisäksi, kuten minkä tahansa kulttuurin ollessa kyseessä, kannattaa ottaa ihmiset yksilöinä, ei stereotyyppisinä venäläisinä.