Liikunnallinen pystykorva

Millainen Suomenlapinpystykorva on ulkomuodoltaan?

Suomenlapinpystykorva on keskikokoinen ja rakenteeltaan voimakas pystykorva. Nimensä mukaisesti Suomenlapinpystykorvalla on pystyt korvat. Joillakin koirilla voi olla taittokorvat, jotka kuuluvat myös rotumääritelmään hyväksyttyinä. Suomenlapinpystykorvalla on pitkä tukki ja tuuhea, keskipitkä häntä, joka on kiinnittynyt korkealle. Suomenlapinpystykorvan rotumääritelmä on varsin salliva ja väljähkö. Värityksenä saa olla mikä tahansa, kunhan yksi väri on selvästi muita värejä hallitsevampi. Kirsun tulisi olla musta, mutta muutkin värit kelpaavat, mikäli ne sointuvat tukin väritykseen. Silmissä toivotuin väri on tummanruskea, mutta muutkaan värit eivät ole vihreitä, mikäli ne sopivat turkissa vallitsevaan väriin.

Millainen suomenlapinpystykorva on luonteeltaan?

Suomenlapinpystykorva on koira, joka on miellyttämishaluinen, joka tekee koirasa varsin helpon ja ongelmitta koulutettavan. Sen lisäksi muita tyypillisiä piirteitä suomenlapinpystykorvalle ovat rohkeus, itsenäisyys ja kyky toimia hyvin yhdessä ihmisten kanssa. Se tekee rodusta soveltuvan monenlaiseen toimintaan ja suomenlapinpystykorva onkin aktiviteettejä kaipaava rotu. Se kuitenkin voi hyvin asua kerrostaloasunnossakin, kunhan riittävästä liikunnasta muutoin huolehditaan ja koira pääsee purkamaan energiaansa. Suomnlapinpystykorva nauttii ulkoilusta kuten mikä muukin tahansa koira, mutta sen sosiaalisen luoteen vuoksi siitä ei ole kokonaan ulkokoiraksi.

Millainen historia suomenlapinpystykorvalla on?

Suomenlapinkoira kuuluu niihin rotuihin, joiden tarkkaa kehityskaarta vuosiluvullisesti ei tiedetä. Rotu on kuitenkin oletettavasti vanha, sillä alueella on elänyt pitkään paljon suomenlapinkoiraa muistuttavia, alueille erityisesti soveltuvia ja karaistuneita pystykorvia. Niitä käytettiin aluksi metsästykseen ja talonvahtina, mutta myöhemmin tuli mukaan myös porojen paimennus. Nykyisin suomenlapinpystykorvaa käytetään varsin vähän alkuperäisiin tarkoituksiinsa. Sen sijaan se onkin lähinnä seurakoira, jonka kanssa myös harrastetaan eri lajeja. Omiksi roduikseen lapinkoira ja lapinporokoira laskettiin kuuluvaksi 1960-luvulta lähtien. Nimensä Suomenlapinkoira sai vuonna 1993 ja kolmen vuoden kuluttua tästä tarkennettiin rotumääritelmää.