ABC-kirjasta Raamattuun
On oletettavaa, että suomen kieltä on kirjoitettu jo keskiajalla. Maamme pappeja oli velvoitettu saarnaamaan ja lukemaan uskonnollisia opinkappaleita kansan kielellä. Näin ollen on täytynyt olla myös suomeksi kirjoitettuja tekstejä, vaikka yhtäkään niistä ei ole säilynyt.
Agricola ja hänen työnsä jatkajat
Uskonpuhdistuksen myötä kasvoi kansankielisen kirjallisuuden tarve luterilaisuuden korostaessa lukutaidon tarpeellisuutta. Turun piispa Mikael Agricola (n.1510 – 1557) julkaisi luultavasti 1543 aapiseksi tarkoitetun ABC-kirjan. Tämä kotimaisen kirjallisuutemme esikoinen sisälsi aapisosuuden, mutta painottui uskonnolliseen sisältöön: käskyihin, uskontunnustukseen ja tärkeimpiin rukouksiin.
Agricola suomensi myös Rukouskirjan (1544) ja Uuden testamentin (1548). Hän perusti kirjoittamansa suomen lounaismurteille, joihin uskonnollinen ja hallinnollinen käsitteistö oli jo vakiintunut. Agricola joutui keksimään silti monia uudissanoja. Esikuvien puutteessa Agricola käytti oikeinkirjoituksen mallina ruotsia, saksaa ja latinaa. Tämän johdosta Agricolan kirjoittama suomi eroaa äänteellisesti puhutusta kielestä ja on joskus vaikeaselkoista. Agricola laati myös muutamia muita kirjoja jumalanpalveluselämän tarpeisiin. Hän loi työllään kirjasuomen merkittävän perustan ja mahdollisuuden siirtää ajatuksia ajasta ja paikasta riippumatta. Paavali Juusteinin Pyhä messu -teos (1575) on jäänyt merkittäväksi kirjanäytteeksi 1500-luvulta. Tämän jälkeen kirjasuomea kehittivät osaltaan ensimmäiset virsirunoilijat. Koulumestari Jaakko Finno julkaisi ensimmäisen suomenkielisen virsikirjan noin 1583. Virsikirjan lisäksi Finno käänsi rukouskirjan ja katekismuksen. Jaakko Finnon työtä virsirunoilijana jatkoi kirkkoherra Hemminki Maskulainen. Hänen virsikirjansa (1605) on kieliasultaan parempi ja omaleimaisempi kuin Finnon. Maskulaisen päätyö on kuitenkin Piae Cantiones -suomennos, joka ilmestyi 1616. Viipurin piispa Olavi Elimaeus julkaisi myös oman virsikirjan 1621.Turun piispa Erik Sorolainen teki samoihin aikoihin merkittävää työtä suomenkielisen kirjallisuuden parissa. Sorolaisen pääteos on 1620-luvulla ilmestynyt Postilla, jota on kutsuttu myös ensimmäiseksi suomalaiseksi tietokirjaksi. Teologisen sisältönsä ohella se kertoo vanhojen kirkonopettajien teoksista ja muinaiskansojen johtajafilosofeista.
Koko Raamattu suomen kielelle
Suomenkielisen kirjallisuuden ensi vuosisata huipentui koko suomenkielisen Raamatun ilmestymiseen vuonna 1642. Erik Sorolaisen osuus käännöstyössä oli merkittävä. Kustaa II Aadolfin sotakiireiden vuoksi teos saatiin julkaistuksi vasta useita vuosia suomennoksen valmistuttua. Suomentajat olivat pyrkineet karsimaan vierasperäisiä ilmauksia sekä jäntevöittämään esitystä.
Edellä mainituilla teoksilla luotiin perusta suomenkieliselle kirjallisuudelle. Tältä pohjalta se kehittyi kahden vuosisadan ajan juhlavaksi ja hiukan yksipuoliseksi, mutta tarjosi pohjan työlle, jolla suomesta tehtiin sivistyskieli 1800-luvun aikana.