Mitä aate- ja oppihistoria tutkii?
Aatehistoria on historian tutkimuksen ala, joka tutkii aatteita, asenteita ja käsityksiä. Oppihistoria puolestaan tutkii tieteen kehitystä ja tutkimusta sekä tieteellisten aatteiden ja ideoiden historiaa. Aatehistoria tutkii aatteiden syntymistä, leviämistä ja muuttumista. Lisäksi se tutkii sitä kuinka eri yhteiskuntaluokat ovat eri aikoina aatteita ymmärtäneet.Aatehistorian tutkimus sai alkunsa 1800-luvulla Euroopassa. Saksan aatehistorioitsijoiden piirissä aatehistoriaa kutsuttiin hengenhistoriaksi (Geistesgeschichte). Saksassa sen syntymiseen vaikutti ratkaisevasti filosofian idealistien ajatukset, kuten F. Schlegelin ja G. W. F. Hegelin. Saksalaiset aatehistorioitsijat pyrkivät etsimään tutkittavasta kohteesta pitkiä linjoja ja luomaan siitä synteesin. Lisäksi he uskoivat, että tutkimuksen avulla olisi mahdollista löytää ihmiskunnan eri vaiheissa vallinnut ”ajan henki”. Ranskassa vastaavanlaiseen ajatukseen päätyivät annalistisen suuntauksen edustajat, mutta he puhuivat ajanhengen sijaan mentaliteettihistoriasta.
Oppihistoria on varsin nuori tutkimusala ja sen yhteydet aatehistoriaan ovat kiinteät. Ruotsissa oppihistoria on ollut yliopistollisena oppiaineena 1930-luvulta lähtien. Suomessa aate- ja oppihistorian professuuri on ollut Oulun yliopistossa vuodesta 1977 lähtien.