Suutari ja agitaattori
Johan Edvard (Eetu) Salin syntyi Asikkalassa 18. maaliskuuta 1866. Hänen koulutiensä jäi lyhyeksi, sillä hän alkoi jo yhdeksän vuoden iässä avustaa isäänsä suutarin töissä. 18-vuotiaana Salin karkasi kotoaan ja toimi suutarina eri puolilla maata. 19-vuotiaana hän muutti Tampereelle, missä hän kiinnostui työväenliikkeestä ja liittyi paikalliseen wrightiläiseen työväenyhdistykseen.
Tampereelta Eetu Salin muutti Helsinkiin vuonna 1891. Helsingissä hän paneutui yhä tarmokkaammin yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja hänen ajattelunsa muuttui yhä radikaalimmaksi. Hän liittyi myös täällä paikalliseen työväenyhdistykseen, ja alkoi aktiivisesti toimia työnantajien johtamaa wrightiläistä työväenliikettä vastaan. Salin herätti huomiota taidokkaana puhujana ja karismaattisena esiintyjänä, joka kansanomaisen puhepartensa vuoksi onnistui saamaan läheisen kontaktin yleisöönsä.
Salin toimi vuosina 1899–1900 Helsingin työväenyhdistyksen puheenjohtajana sekä Työmies-lehden toimittajana. Vuonna 1899 Salin oli perustamassa Suomen Työväenpuoluetta ja toimi sen puoluehallinnon jäsenenä vuodesta 1901 lähtien.
Vuonna 1900 Salin muutti Hyvinkäälle ja sieltä vuonna 1902 Poriin. Hänet hyväksyttiin Porin työväenyhdistykseen, ja hänen johdollaan yhdistys vallattiin kokonaan wrightiläisiltä työväestön omiin käsiin. Vuoden 1905 suurlakon aikana Salin oli yksi ns. punaisen julistuksen allekirjoittajista sekä Helsingin lakkokomitean jäsen. Seuraavana vuonna Salin perusti Poriin Sosialidemokraatti-lehden ja työskenteli sen toimittajana muutaman vuoden ajan.
Vuosien 1906–1917 välillä Salin oli syrjässä puolueen johtavilta paikoilta. Kansanedustajaksi hänet valittiin Turun ja Porin läänin pohjoisesta vaalipiiristä kahdesti, vuosina 1909 ja 1917. Vankilassa Salin istui poliittisen toimintansa seurauksena kolmesti. Ensimmäisen kerran hänet vangittiin vuonna 1904 epäiltynä osallisuudesta kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murhaan. Vuonna 1908 Salin istui kymmenen kuukauden vankeustuomion Sosialidemokraatti-lehdessä ilmestyneen kirjoituksensa vuoksi. Kolmannen kerran hänet tuomittiin vankeuteen sisällissodan jälkeen.
Vuonna 1917 Salin osallistui punaisen Kansanvaltuuskunnan toimintaan ja toimi sen julkaiseman Tiedonantaja-lehden päätoimittajana. Sisällissodan päätyttyä valkoisten voittoon Salin tuomittiin kuolemaan, mutta tuomio muutettiin kymmenen vuoden vankeusrangaistukseksi. Vankilassa hän ehti istua puolisen vuotta ennen kuin kuoli Sörnäisten kuritushuoneella 6. huhtikuuta 1919.
Kirjallisuus:Kalevi Kalemaa: Eetu Salin - legenda jo eläessään (1975)