Mitä naishistoria tutkii?
Naishistoria tutkii naisen elämää ja asemaa sekä sukupuolen merkitystä menneisyydessä. 1960-luvulle saakka historiaa tutkittiin ja kirjoitettiin varsin miehisistä näkökulmista. Naisnäkökulma nousi historiantutkimuksen kohderyhmäksi 1960-luvulla feminismin toisen aallon vaikutuksesta.
Naisen puuttuminen historiankirjoituksesta ei johtunut naisen merkityksettömyydestä. Naisella on ollut kautta historian käytännöntasolla pääasiallinen vastuu perheen jokapäiväisistä päätöskistä aina lastenkasvatuksesta perheen taloudenpitoon asti. Syy löytyy enemmänkin siitä, ettei arkitason historiasta oltu aikaisemmin kiinnostuneita, sillä ennen 1900-luvun loppua naiset olivat harvoin valtionjohtajia ja useissa Euroopan maissa naiset saivat valtiollisen äänioikeudenkin vasta vuosisadan ensimmäisillä vuosikymmenillä.
Aluksi naishistorian tutkimuskohteena oli huomattavien naisten elämä ja heidän saavutuksensa. Nämä historian naiset haluttiin nostaa sankareiksi ja esimerkeiksi omalle ajalleen. Tutkimuksen suunta siirtyi kuitenkin vähitellen ideoiden historiantutkimukseen ja sen myötä tutkimusaiheeksi tuli feminismi ja seksismi. Tämän seurauksena myös naisliikkeen historiaa ryhdyttiin tutkimaan.
Myöhemmin naishistorian kenttä on huomattavasti laajentunut ja samalla kiinnostus on siirtynyt yksilöistä ryhmiin. Naishistorian tutkimus on kiinnostunut myös tavallisen naisen historiasta. Tämän suuntauksen esiinmarssiin vaikuttivat sosiaalihistorian vastaavat suuntaukset, kvantitatiiviset metodit, sosiologian demografiset ja etnografoset lähestymistavat. Naishistorian tutkimuskohteina ovat olleet muun muassa naisen osallistuminen työelämään ja naisen rooli erilaisissa kansanliikkeissä, aina kapinoista vallankumouksiin asti. Myös noitavainot ovat nousseet mielenkiinnonkohteeksi, nyt naisnäkökulmasta.
Naishistoria mielletään tieteiden väliseksi, monitieteelliseksi tutkimusalaksi, jolla pyritään löytämään uutta tietoa sukupuolten välisistä suhteista, naisen elämästä ja asemasta. Naishistoriantutkimus korostaa sukupuolen merkitystä historiaa, kulttuuria ja yhteiskuntaa jäsentävänä tekijänä, ja on jo sinällään monipuolistanut historiantutkimusta ja tuonut myös uusia ulottuvuuksia vanhoihin tutkimuskohteisiin.