Ei vain pörssiromahdus

Suuri lama, josta usein puhutaan myös 1930-luvun lamana, kattoi maailmanlaajuisesti vuodet 1929-1933. Sen alkupiste oli kuitenkin näitä vuosia kauempana, ja sen vaikutukset tuntuivat pitkään varsinaisten lamavuosien jälkeen.1920-luvun lopulla erityisesti Yhdysvalloissa osakekurssit olivat nousussa. Tämä houkutteli ihmisiä keinottelemaan osakkeilla nopeiden voittojen toivossa, ja mm. rahoittamaan osakekauppojaan ottamalla velkaa. Maailmantalous ei kuitenkaan ollut toipunut ensimmäisestä maailmansodasta (1914-1918), vaan esim. Euroopan talous oli jatkuvasti epävakaa. Suurelle lamalle ei olekaan olemassa vain yhtä syytä, vaan se oli maailmantalouden yleinen kriisi.

Suuren laman tunnetuin tapahtuma on New Yorkin pörssiromahdus. Lokakuussa 1929 alkoi pörssikurssien alamäki New Yorkin pörssissä. Tämä huipentui kahteen osakkeiden myyntiaaltoon, ”mustaan torstaihin” 24.10. ja ”mustaan tiistaihin” 29.10. Pankit eivät paniikin tullen enää uusineet myöntämiään luottoja, vaan vaativat velkoja maksettaviksi heti. Kun osakeomaisuuksien arvo oli rajusti laskenut, edessä olivat lukemattomat konkurssit. New Yorkin osakemarkkinoilta talouden kriisi levisi muualle Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan.Suuri lama vaikutti ympäri maailmaa eri tavoin, ja osa yksittäisten maiden lamaongelmista oli kotoista perua. Esim. Suomessa rakennusalalla lama oli alkanut jo vuonna 1928. Työttömyys olikin yksi näkyvimmistä lamailmiöistä, ja sitä pahensi yhteiskunnan tukitoimien kehittymättömyys eri maissa. Maailmanlaajuisesti eniten merkitystä oli pääomien ja sijoitustoiminnan tyrehtymisellä, rahatalouden epävakaudella ja kaupan vähenemisellä. Maailmankaupan määrä oli vuonna 1931 alle kaksi kolmasosaa vuoden 1929 tasosta.Monissa maissa työttömille oli tarjolla erilaisia hätäaputöitä. Yhdysvalloissa sosiaalipolitiikan uusi suunta, ”New Deal” oli yritys vastata laman aiheuttamiin sosiaalisiin ongelmiin. Lama muutti myös talouspoliittista ajattelua. Esim. John Maynard Keynes (1883-1946) esitti laman jälkeen, että laman oloissa, kokonaiskysynnän ollessa riittämätön, valtion pitäisi elvyttää taloutta lisäämällä itse kysyntää. Työttömien ei myöskään enää ajateltu olevan aina itse syyllisiä työttömyyteensä, vaan talouden heistä riippumattomat tekijät saattoivat sitä aiheuttaa.