Maapalloistumisen valot ja varjot
Globalisaatio tarkoittaa talouden näkökulmasta prosessia, jossa maailmantalous tulee entistä yhtenäisemmäksi. Globalisaatiolla on myös poliittisia, sosiaalisia ja kulttuurisia ulottuvuuksia. Usein kuitenkin puhutaan ennen kaikkea talouden globalisaatiosta.
Maailmantalous
Maailmantalouden synty voidaan ajoittaa suurten löytöretkien aikaan, jolloin länsimaat alkoivat vähä vähältä hyödyntää maailman muiden osien voimavaroja. 1800-luvulla, teollisen vallankumouksen edetessä, maailmantalous tiivistyi edelleen mm. rahoitusjärjestelmien ja kuljetusmahdollisuuksien kehittyessä. Euroopan pitkä rauhankausi edisti myös talouden kehitystä.
1900-luvun lopulla maailmantalouden yhtenäistyminen kiihtyi. Neuvostoliiton ja useimpien muiden sosialististen talouksien muuttuminen markkinatalouksiksi on myös vaikuttanut tähän. Kehittyvä teknologia ja pääomien liikkumisen vapautuminen edistivät eri maiden tulemista maailmanmarkkinoille.
Tämä ei kuitenkaan ole tapahtunut tasapuolisesti, vaan teollisuusmaat ovat pitkään suojelleet omaa, eri alojen tuotantoaan. Varsinkin raaka-aineiden tuotantoon keskittyvät, ns. kehitysmaat ovat kärsineet tästä. Toisaalta kehittyvät maat ovat voineet kilpailla markkinoilla halpatuotannon keinoin. Uusin globalisaation muoto on, että teollisuusmaiden yritykset siirtävät tuotantoaan halvemman työvoiman maihin.
Hyvinvoinnin jakautuminen
Globalisaatiossa voidaan nähdä myönteisiä ja kielteisiä puolia. Jos ajatellaan, että maailmantalouteen osallistuminen tuo hyvinvointia ihmisille, globalisaatio on hyvä asia. Usein kuitenkin vähemmän kehittyneiden maiden taloutta ja työvoimaa käytetään hyväksi, eikä tuotannosta saatu voitto jää siihen maahan, jossa varsinainen työ tehdään.
Yritykset voivat myös käyttää hyväksi eri maiden kehittymätöntä työlainsäädäntöä ja niiden kotimaita alhaisempaa palkkatasoa, samaan aikaan, kun kotimaan saman alan työntekijät jäävät työttömiksi. Globalisaatio merkitsee vaikeitakin rakennemuutoksia eri maissa.
Työvoiman riisto esim. vaarallisissa työoloissa on globalisaation synkimpiä puolia, joskin on todettava, että historiallisesti se ei ole mikään uusi keksintö. Jos lopullisten tuotteiden kuluttajat ovat kiinnostuneita siitä, miten ja missä oloissa tuote on tehty, voi globalisaatio lopulta hyödyttää köyhempien maiden ihmisiä. Tosin tuotekin saattaa olla hieman kalliimpi.
Jos tuotannon siirtäminen maasta toiseen merkitsee uusille työntekijöille kohoavaa elintasoa ja kenties myös yhteiskunnallisia uudistuksia, globalisaatio ei ole vain huono asia. Usein kuitenkin taloudellisten tekijöiden nimissä kehittyneemmissä maissa katsotaan läpi sormien erilaisia kansalaisiaan sortavia hallituksia, koska ei haluta häiritä hyviä kauppasuhteita.
Korkeampi elintaso tekee työntekijöistä myös uusia mahdollisia kehittyneiden maiden tuotteiden kuluttajia. Kulutustottumusten muutos on kuitenkin myös uhka ympäristölle: länsimainen, teollisten maiden elämäntapa rasittaa luontoa voimakkaasti.