Pyhää sotaa pyhällä maalla
Ristiretkiksi kutsutaan sydänkeskiajalla tehtyjä uskonnollisia sotaretkiä, joiden tarkoituksena oli ajaa vääräuskoisiksi katsotut pois ns. Pyhältä maalta. Myöhemmin retkien viralliseksi tarkoitukseksi tuli myös kristinuskon levittäminen pakanaväestön (ei-kristillisten) keskuuteen.
Ristiretket ovat saaneet nimensä retkeläisten vaatetuksessa olleesta ristinmerkistä.
Käytännössä ristiretket olivat usein pääasiassa verisiä ryöstöretkiä. Ristiretket voidaan nähdä myös katolisen kirkon ja paavin omana yrityksenä lisätä valta-asemaansa. Aatteellisena perustana retkille toimi käsitys oikeutetusta puolustussodasta ja pyhästä sodasta niitä kohtaan, jotka ovat rikkoneet Jumalan rauhan. Keskiajalla aateliset suosivat muutenkin sotaa elannon hankkimisen ja menestymisen välineenä.
Ristiretkien vuosisadat
Ensimmäiselle ristiretkelle lähdettiin paavi Urbanus II:n kehotuksesta 1096. Tavoitteena oli vallata islaminuskoisten seldzukkien hallitsema Palestiina, jonne oli tehty jo aikaisemmin pyhiinvaellusmatkoja. Tavoitteessa onnistuttiin: Jerusalem tuli valloitetuksi 1099 ja siitä tehtiin uuden kristityn valtakunnan pääkaupunki. Alueella asui kansallisesti hyvin kirjava väestö ja frankit ottivat itselleen suurimman poliittisen vallan.
Muhamettilaisten vallattua Edessan 1144 alettiin suunnitella toista ristiretkeä, missä Saksan ja Ranskan hallitsijat toimivat keskeisinä innostajina. Toinen ristiretki toteutettiin vuosina 1147 – 49, mutta jäi saavutuksiltaan vähäisiksi. Kun seldzukit valtasivat Jerusalemin ja koko sisämaan 1187, tehtiin kolmas ristiretki 1189 – 92. Retkeen osallistuivat Saksan, Englannin ja Ranskan hallitsijat, mutta uudelleenvaltausyritykset eivät onnistuneet. Retkeä hallitsi sisäinen sekasorto kuninkaiden riidellessä ja retkeläisten ryöstellessä. Saksan keisari Fredrik Barbarossa hukkui jokeen retken aikana.
Bysantti oli tukenut aluksi länsieurooppalaisia hallitsijoita ristiretkillään, mutta retkeläisten väkivaltaisen ja ryöstelevän käytöksen johdosta Itä-Rooman keisarikunnan välit länteen kylmenivät. Kun Bysantti alkoi rajoittaa venetsialaisten kauppiaiden oikeuksia alueellaan, tehtiin paavi Innocentius III:n aloitteesta neljäs ristiretki 1202 – 04 Konstantinopoliin. Retken tuloksena perustettiin Latinalainen keisarikunta, joka kesti vuoteen 1261.
Euroopasta käsin tehtiin vielä muutamia ristiretkiä 1200-luvulla Palestiinaan, Vähään - Aasiaan ja Pohjois-Afrikkaan. Useimmat niistä epäonnistuivat melko tuloksettomina. Samaan aikaan ristiretkien muodossa tehtiin käännytystyötä myös Pohjolassa. Saksalaisten ja tanskalaisten ristiretket ulottuivat Baltiaan. Lähinnä ruotsalaiset tekivät puolestaan ristiretkiä Suomeen. Niillä vakiinnutettiin vähitellen Ruotsin valta-asema Suomessa.
Ristiretkien vaikutukset
Ristiretkien seurannaisvaikutuksena kauppa kasvoi ja eurooppalaiset tutustuivat uusiin hyödykkeisiin, joita tuli Bysantista ja arabialaisesta kulttuurista. On myös esitetty, että ristiretkien tosiasiallinen epäonnistuminen olisi laskenut paavin arvovaltaa, mikä johti viimein paavinvallan rappioon ja ns. Avignonin kauteen Ranskassa.