Yksi kansa, kaksi maata
Vuoden 1949 syyskuussa länsiliittoutuneet yhdistivät alueensa, joista muodostettiin Saksan liittotasavalta, eli Länsi-Saksa (BRD). Neuvostoliiton miehittämälle alueelle puolestaan perustettiin kuukautta myöhemmin Saksan Demokraattinen Tasavalta, eli Itä-Saksa (DDR). Berliini jaettiin niinikään kahtia itä- ja länsiosaan. Länsi-Saksasta muodostettiin läntinen demokratia, kun taas Itä-Saksaan perustettiin neuvostomallinen kommunistinen hallinto. Rautaesirippu erotti Saksan kansan kahteen tyystin erilaiseen, toisiinsa vihollisina suhtautuvaan valtioon.
Saksan kysymys merkittävä tekijä 1950-luvulla kiihtyneessä kylmässä sodassa. Länsivallat pyrkivät patoamaan kommunismin leviämisen, minkä seurauksena Länsi-Saksa liittyi lokakuussa 1954 Pohjois-Atlantin puolustusliitto NATO:on. Itäblokin maat perustivat puolestaan toukokuussa 1955 Varsovan liiton, johon myös Itä-Saksa liittyi.
Länsi-Saksa toipui toisesta maailmansodasta länsimaiden tuella itää nopeammin ja maiden välille muodostui valtava taloudellinen kuilu. Lännen hyvinvointi houkuttelikin monet itäsaksalaiset loikkaamaan länteen. Loikkarien virtaa ryhdyttiin patoamaan sulkemalla rajat entistä tiukemmin ja pystyttämällä vuonna 1961 Berliiniin itä- ja länsiosat toisistaan erottava muuri. Muurista muodostui kylmän sodan ja Euroopan kahtiajaon konkreettinen symboli.
Saksojen yhdistäminen oli esillä useasti. Ensimmäisen kerran asia otettiin vireille heti DDR:n perustamisen jälkeen. Käytännössä yritykset kaatuivat lähinnä kysymykseen Itä-Saksan tunnustamisesta sekä yhdistyneen Saksan sotilaallisesta asemasta.
Itäblokissa tapahtuneet poliittiset muutokset 1980-luvun lopulla johtivat lopulta Itä-Saksan kommunistisen järjestelmän äkilliseen romahtamiseen. Tapahtumat etenivät nopeasti, ja Saksan demokraattinen tasavalta yhdistettiin Saksan liittotasavaltaan 3. lokakuuta 1990.
Vaikka valtiollinen jako on menneisyyttä, erottuvat itäinen ja läntinen Saksa edelleen monin eri tavoin. Selkeimmin entinen jakolinja näkyy taloudessa ja elintasossa, jotka ovat lännessä yhä huomattavasti korkeammat kuin idässä.