Sivistyneistön projektista protestiliikkeeksi

  1. Raittiusliike oli kansanliike, joka oli vaikutusvaltaisimmillaan noin 1880&8211;1910 -luvuilla. Raittiusliikettä tutkineen Irma Sulkusen mukaan raittiusliike oli ensimmäinen laajapohjainen organisoitunut kansanliike Suomessa. Poikkeuksellista raittiusliikkeessä oli se, että se sai liikkeelle myös tavallisen rahvaan, joka oli aiemmin jäänyt lähes kaiken poliittisluontoisen toiminnan ulkopuolelle.
Ensimmäiset raittiusyhdistykset syntyivät suurimpiin kaupunkeihin 1880-luvulla taistelemaan työväestön alkoholinkulutuksen kasvua vastaan. Raittiusliike oli myös osa fennomaanisen sivistyneistön työväenkysymystä koskevaa projektia. Raittiustyön tarkoituksena oli kasvattaa työväestöstä kunniallisia kansalaisia, sivistyneistön liittolaisia yhteiseen kansalliseen rintamaan. Vuosisadan vaihteen lähestyessä fennomaanien vaikutus liikkeessä kävi kuitenkin koko ajan pienemmäksi työväestön ottaessa yhä aktiivisemmin aloitteen käsiinsä.
  1. Raittiusyhdistykset olivat 1800-luvun lopun Suomessa hyvin radikaali ilmiö, sillä ne pyrkivät ensimmäistä kertaa muokkaamaan yleistä mielipidettä ja muuttamaan siten yhteiskuntaa. Ei olekaan ihme, että toiminta herätti erityisesti maaseudulla pelkoa vanhan talonpoikaisen järjestyksen murtumisesta. Irma Sulkusen mukaan pelkoon todella oli aihetta, sillä raittiusliike ja siitä polveutunut juomalakkoliike &8221;edustivat vanhan elämänmuodon ja uskonnollisesti legitimoidun maailmankuvan järkkymistä&8221;.
  2. Selkeimmin raittiusliikkeen radikaali luonne ilmeni työläisjäsenistön esittämissä kieltolakivaatimuksissa, joihin kytkeytyi myös vaatimus äänioikeuden laajentamisesta. Osana kieltolakivaatimuksia käynnistyi keväällä 1898 juomalakkoliike, jossa oli jo voimakas protestin sävy. Juomalakkoliike näki alkoholin aiheuttamat ongelmat poliittisena kysymyksenä - alkoholiongelma ei ollut vain henkilökohtainen, vaan &8221;kapitalistisen riistojärjestelmän&8221; epäkohdista aiheutuva ongelma. Kieltolaki olikin yksi heräävän työväenliikkeen keskeisimpiä vaatimuksia.
Vuoden 1905 suurlakon jälkeen jäsenmäärä kääntyi laskuun, sillä työväestö alkoi irtaantua liikkeestä omiin työväenyhdistyksiinsä. Liikkeen painopiste siirtyi maaseudulle ja samalla jäsenistö muuttui myös aiempaa naisvaltaisemmaksi.

Raittiusliikkeen merkitys oli ennen kaikkea siinä, että se tutustutti tavallisen kansan ensimmäistä kertaa järjestötoimintaan ja herätti ajatuksen omalla toiminnalla aikaansaatavasta yhteiskunnallisesta muutoksesta. Ilman raittiusliikkeestä saatua järjestökokemusta suurlakon jälkeinen nopea poliittinen organisoituminen tuskin olisi ollut mahdollista. Raittiusliike oli myös kollektiivisena liikkeenä merkittävänä osatekijänä luomassa modernia työväenluokkaista identiteettiä.

Kirjallisuus:

Irma Sulkunen: Raittius kansalaisuskontona (1986)