Euroopan viimeinen rauhanaikainen nälkäkatastrofi
- Viimeisiksi nälkävuosiksi Suomen historiassa voidaan kutsua ns. suuria nälkävuosia 1866 &8211; 68, jolloin kuolleisuus nälkään ja tauteihin oli poikkeuksellisen suurta. Sadot olivat jääneet heikoiksi jo vuodesta 1862 vallinneiden huonojen sääolojen vuoksi. Nälkävuosia on kutsuttu myös Euroopan historian viimeiseksi rauhanaikaiseksi nälkäkatastrofiksi, sillä sota-aikaa lukuun ottamatta nälkä ja kulkutaudit eivät ole tappaneet enää samassa laajuudessa ihmisiä.
Nälän ja puutteellisen ravinnon johdosta ihmisten vastustuskyky heikkeni siinä määrin, että kulkutaudit levisivät. Huono hygienia ja olojen yleinen kehittymättömyys edesauttoivat myös tätä. Vilja-apu ulkomailta ei ennättänyt ajoissa, koska sisämaahan ei ollut riittävästi kunnollisia teitä. Hätäaputöinä yritettiin järjestää maanteiden ja rautateiden tekoa, muun muassa Riihimäen - Pietarin rata rakennettiin tuolloin. Työmaat levittivät osaltaan tauteja ja monet terveydeltään heikentyneet miehet menehtyivät työnsä ääreen.
- Vuonna 1868 Suomessa kuoli nälkään ja tauteihin 137 720 henkeä, mikä merkitsi 7,9 % tuolloisesta väestöstä. Kaikkiaan Suomen väkiluku laski noina vuosina noin 115 000 hengen verran. Nälkävuosien jälkeen maatalouden tuotantosuunta painottui 1910-luvulle asti lypsykarjatalouteen, sillä katovuodet olivat osoittaneet viljanviljelyn kannattamattomuuden. Lisäksi ulkomailta &8211; erityisesti Venäjältä &8211; sai halpaa tuontiviljaa ja voille riitti markkinoita niin kotimaassa kuin ulkomailla.