Valistusta kansalle

Tsaari Aleksanteri II antoi senaatin tehtäväksi kansansivistyksen kohottamisen. Kansakoululaitoksen suunnittelu tuli Uno Cygnaeuksen tehtäväksi ja kansakoulunopettajia ryhdyttiin kouluttamaan vuonna 1863 Jyväskylään perustetussa seminaarissa. Vuonna 1866 säädetyn kansakouluasetuksen myötä kunnat saivat tehtäväkseen kansanopetuksen järjestämisen. Asetuksella opetus erotettiin kirkon valvonnasta, joka oli siihen asti huolehtinut suomalaisten peruslukutaidon opetuksesta.

  1. Kansakouluja perustettiin verrattain hitaasti, koska kuntien taloudelliset resurssit eivät aina riittäneet. Lisäksi esiintyi epäilyjä, että koulutus tekisi lapsista &8221;herraskaisia tyhjäntoimittajia, joista ei ole enää apua vanhemmilleen&8221;. Lasten ja nuorten työpanosta tarvittiin ajan maataloudessa. Tästä johtuen seurakunnallinen kiertokoulu, jossa opetettiin muutaman viikon jaksossa perustaidot lukemisesta, laskemisesta, kirjoittamisesta ja uskonnosta, säilyi yhä tärkeänä koulutusmuotona maaseudulla.
Kuitenkin kansakoulujen perustaminen mahdollisti oppisivistyksen tarjoamisen ensi kertaa laajoille joukoille. Vuoden 1898 piirijakoasetuksella kunnat velvoitettiin kansakoulujen perustamiseen jakamalla alueensa koulupiireihin. Koulu tuli perustaa, jos piirin alueella oli vähintään 30 lasta, eikä yhdenkään lapsen koulumatka saanut olla 5 km pitempi. Autonomian ajan loppuun mennessä valtaosa nuorista suomalaisista oli saanut jo jonkinasteisen kansakoulusivistyksen. Kuitenkin vasta vuoden 1921 oppivelvollisuuslakipakotti kunnat koulujen perustamiseen ja jokaisen lapsen koulunkäyntiin.