Nuijasota
Suomalainen talonpoikaiskapina
Nuijasodaksi kutsutaan Suomessa 1596 – 1597 käytyä talonpoikaiskapinaa, joka lähti liikkeelle Etelä-Pohjanmaalta. Nuijasota oli talonpoikien oma kansannousu esivaltaa kohtaan, jonka he olivat kokeneet epäoikeudenmukaiseksi. Taustalla vaikuttivat ennen muuta kireän verotuksen ja sotarasituksen johdosta pahentuneet elinolot.
Taustaa
Talot olivat joutuneet luovuttamaan parasta miesväkeään sotaväkeen. Lisäksi erilaiset kyyditykset, kuljetukset, majoitukset ja muonitukset (linnaleiri) rasittivat talonpoikaisväestön kestokykyä, sillä valtakunnan marski Klaus Fleming ei ollut vuonna 1595 solmitusta rauhasta huolimatta kotiuttanut sotajoukkoja. Linnaleiriin sisältyi paljon sotilaiden mielivaltaista käyttäytymistä. Talonpojat kokivat tilanteen epäoikeudenmukaisena. Heidän taloudellinen tilanteensa oli heikentynyt rasitusten sekä maatalouden huonon tuoton (ns. ilmastollinen kylmä vaihe) johdosta.
Eri osissa maata esiintyi levottomuuksia, jotka puhkesivat joulukuussa 1596 vihdoin nuijasodaksi. Ruotsin tuolloinen käskynhaltija Kaarle-herttua oli osaltaan kehottanut talonpoikia tarttumaan aseisiin. Kansannousu sopi hänen tarkoitusperiinsä, sillä sen avulla saattoi heikentää kuningas Sigismundille uskollisen Flemingin asemaa. Ruotsi ja Puola olivat tuolloin unionissa, jossa hallitsijana toimi Puolassa oleskeleva katolinen Sigismund. Kaarle-herttua, joka oli Sigismundin setä, pyrki kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa hallitsijaksi.
Sodan pääkulku
Etelä-Pohjanmaalta lähti liikkeelle noin 1000 – 1500 miehen vahvuinen joukko, jonka johtajaksi oli valittu vauras ratsutilallinen ja Ilmajoen nimismies Jaakko Ilkka. Nuijasota on saanut nimensä siitä, että talonpojilla oli keihäiden, kirveiden ja muutamien tuliaseiden ohella runsaasti nuijia.
Ilkan johtama joukko eteni kolmena osastona Hämeeseen Satakuntaan. Päätaistelussa Nokialla 27. – 31.12.1596 Flemingin koulutetut ratsujoukot saivat kuitenkin voiton. Kapinalliset talonpojat lyötiin myös Ulvilassa. Savon nuijamiesten kapina kukistettiin yhtä lailla tammikuussa 1597. Myöhemmin Pohjois-Pohjanmaan talonpojat päättivät vielä lähteä Flemingin joukkoja vastaan, mutta heidät lyötiin Ilmajoen lähellä Santavuoren maastossa 24.2.1597. Varsinainen nuijasota päättyi tähän.
Ilkka hirtettiin Ilmajoella ja toinen keskeinen kapinjohtaja Pentti Pouttu nääntyi Turun linnassa. Kaarle-herttua selvitti vielä välinsä Sigismundin ja hänelle uskollisten miesten kanssa, kunnes sai vuonna 1600 valtiopäivien tuella läpi päätöksen, jonka mukaan kruunu periytyisi hänen eikä Sigismundin pojalle. Hänestä tuli hallitsijana Kaarle IX.
Nuijasodan syistä on esitetty eri aikoina vaihtelevia tulkintoja ja niistä on myös voimakkaasti kiistelty (Erkki Lehtinen , Heikki Ylikangas). Näkökulmat ovat vaihdelleet tutkijasta riippuen: toiset ovat pitäneet sotaa tuloksena Kaarle-herttuan kiihotuksesta, toiset ovat taas nähneet nuijasodan enemmänkin talonpoikien itsenäisenä, omaehtoisena kansannousuna. Joka tapauksessa talonpoikien sosiaalinen kurjuus antoi merkittävän ponnen kapinaliikkeelle, jolla oli yhtymäkohtia tuon aikaisiin eurooppalaisiin talonpoikaiskapinoihin.