Asekätkijät suojeluskunta-aatteen perillisiä?
Asekätkentä oli Suomessa toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton miehityksen varalta toteutettu aseiden hajasijoitusoperaatio. Laiton operaatio johti paljastuttuaan Pohjoismaiden laajimpaan oikeudenkäyntiin.
Suomen alueellisesta maanpuolustuksesta huolehtineet suojeluskunnat lakkautettiin Neuvostoliiton kanssa solmitun välirauhansopimuksen mukaisesti marraskuussa 1944. Suojeluskuntien lakkauttaminen herätti pelkoa ja Neuvostoliiton pelättiin sen turvin miehittävän Suomen samaan tapaan kuin se oli miehittänyt Baltian maat. Miehityksen pelossa osa upseereista aloitti laajamittaisen varustautumisen mahdollista sissisodankäyntiä varten.
Projekti toteutettiin salaisesti paikkakunnalta toiselle liikkuvien vastuu-upseerien toimesta. Kaikkiaan operaatioon on arvioitu ottaneen osaa jopa 10 000 henkeä. Aseita ja muuta sotamateriaalia oli määrä varastoida eri puolille maata kaikkiaan 35 000 sotilasta varten. Materiaali hankittiin lähinnä suojeluskuntien ja armeijan varastoista. Kaikkia kätkettyjä aseita ei ole vielä tähänkään päivään mennessä löydetty.
Asekätkentä paljastui ilmiannon seurauksena kesällä 1946. Välirauhan toimeenpanoa valvovan neuvostoliittolaisen valvontakomission mielestä kätkentä rikkoi tehtyä sopimusta ja vaati operaatioon osallistuneiden tuomitsemista.
Paljastumista seurasi massiivinen tutkintaoperaatio joka jatkui kaikkineen jopa kolme vuotta. Jutun tutkintapöytäkirjoja kertyi kaikkiaan 45 000 sivua. Syytteiden nostamiseksi jouduttiin tammikuussa 1947 laatimaan erillinen ns. asekätkentälaki.
Itse oikeudenkäynti jatkui aina vuoden 1949 kesäkuulle asti. Vankeuteen tuomittiin lopulta kaikkiaan 1479 henkeä. Pisimmät tuomiot saivat projektin ylimpinä johtajina toimineet armeijan päämajan upseerit Valo Nihtilä ja Usko Haahti, jotka tuomittiin viideksi vuodeksi kuritushuoneeseen.
Asekätkentäjutun merkityksestä on esitetty erilaisia arvioita. Joidenkin tulkintojen mukaan varustautuminen sissisodankäyntiin osoitti suomalaisten voimakkaan halun puolustaa itsenäisyyttään ja vähensi siten oleellisesti neuvostojohdon haluja miehittää maa. Toisten arvioiden mukaan Neuvostoliitolla ei edes olisi ollut todellisia haluja Suomen miehittämiseen, eikä asekätkentä siten olisi vaikuttanut asiaan millään tavalla.