Mitä rotuhygienia tarkoittaa?

Rotuhygienia eli eugeniikka tarkoittaa väestön perinnöllisen aineksen parantamista yhteiskunnallisista tarkoitusperistä käsin. Eugeniikan voi jaotella positiiviseen ja negatiiviseen. Positiivinen eugeniikka pyrkii edullisten ominaisuuksien levittämiseen. Negatiivinen eugeniikka tähtää huonojen geneettisten ominaisuuksien lisääntymisen estämiseen. Eugeniikkaa on käytetty rotusyrjinnän tieteellisenä perusteena. Populaatiogenetiikan mukaan negatiivisen eugeniikan toteutus ei käytännössä toimi, koska ihmisissä on paljon resessiivisesti periytyviä ominaisuuksia ja niiden poistaminen on käytännössä mahdotonta.

Rotuhygienia termin kehitti Charles Darwinin serkku, lääkäri, Sir Francis Galton (1822-1911). Galton jakoi rotuhygienia positiiviseen ja negatiiviseen osa-alueeseen. Käytännössä positiivisessa eugeniikassa rohkaistaan parempien yksilöiden lisääntymistä ja negatiivisessa taas puolestaan rajoitetaan tai estetään kokonaan huonompien yksilöiden lisääntymistä. Ajatuksena lisääntymisen kontrolloiminen oli vielä vanhempi. Jo filosofi Platon (427-347 eKr.) ehdotti että viranomaiset kontrolloisivat ihmisten lisääntymistä.

Galtonin ajatukset vaikuttivat myös Darwinin elämäntyöhön. Jotkut tiedemiehet ryhtyivät soveltamaan Darwinin evoluutioteoriaa yhteiskuntaan. He arvelivat, että yhteiskunnassa pätisivät samat lait kuin luonnossa ja vain kyvykkäimmät ja vahvemmat yksilöt selviäisivät ja näin yhteiskunta säilyttäisi elinvoimansa. Yhteiskunta kuitenkin menetti tätä elinvoimaansa auttamalla heikkoja ja huono-osaisia. Nämä sosiaalidarwinismin kannattajat pelkäsivät avustustyön johtavan huono-osaisten räjähdysmäiseen kasvuun ja siksi he olivatkin sitä mieltä, että yhteiskunnan tulisi turvata yhteisön elinvoimaisuus puuttumalla huono-osaisten ja vammaisten lisääntymiseen. 1800-luvulla sosiaalidarwinismin kuuluisimpia kannattajia olivat filosofi Herbert Spencer ja antropologi Graham Sumner.

Aadolf Hitlerin johtama Kansallissosialistinen Saksa toteutti järjestelmällisesti eugeniikkaohjelmaa, jonka tavoitteena oli säilyttää ”puhdas” saksalainen rotu. Kansallissosialistien valtakaudella Saksassa pakko sterilisoitiin satoja tuhansia ihmisiä, ja monet heistä surmattiin myöhemmin toisen maailman sodan aikana. Yhdysvalloissa monet osavaltiot säätivät lakeja, jotka pohjautuivat eugeniikkaan. Lakien tarkoitus oli estää epileptisten, imbesillien ja vähämielisten avioliitot. Laki tähtäsi myös rotujen välisten avioliittojen estämiseen. Yhdysvalloissa rotuhygieniaa sovellettiin myös maahan muuttolakiin, siten haluttiin estää epäsopivien ihmisten muuttaminen Yhdysvaltoihin. Eugeniikka joutui Yhdysvalloissa huonoon valoon, kun toisen maailmansodan aikana paljastui Saksan kolmannen valtakunnan harjoittama rotuhygieniapolitiikka. Tästä huolimatta eugeniikka jäi vielä pinnan alle ja Yhdysvalloissa tapahtui pakkosterilisointia aina 1960-luvulle asti.

Myös muiden ei-katolisten maiden, Iso-Britanniaa lukuun ottamatta, lainsäädännössä oli piirteitä eugeniikasta. Ruotsissa sterilisoitiin 62 000 epäsopivaa henkilöä eugeniikkaohjelman toteuttamisen aikana, joka kesti 40 vuotta. Myös muissa maissa oli vastaavat ohjelmat. Myös Suomessa oli eugeniikkalainsäädäntönsä. Avioliittolain yhteyteen säädettiin kohta, jonka mukaan esimerkiksi syntymäkuurot eivät saaneet avioitua. Vuonna 1935 tuli voimaan sterilisaatiolaki. Suomessa pakko sterilisoitiin 1935–1970 10 000 naista. Sterilisoinnin syitä olivat vammaisuus, mielenvikaisuus ja jopa irtolaisuus. Suomessa sterilisaatiolaki ja avioliittolain rotuhygienia kohta kumottiin 1969.

Eugeniikkalain positiivisin vaikutus ihmiskunnan historiassa on ollut ehkäisyn laillistamisen edistäminen.