Entistä aseveljeä vastaan
Kun sota Neuvostoliiton kanssa oli päättynyt syyskuun alussa 1944, suhde Saksaan oli entistä ongelmallisempi. Neuvostoliiton rauhanehtoihin kuului, että saksalaisten joukkojen oli poistuttava Suomen maaperältä 15.9.1944 mennessä. Etelä-Suomesta saksalaiset lähtivätkin rauhallisesti, mutta Lapissa tilanne oli toinen.
Lappiin sijoitettuja saksalaisia joukkoja oli noin 21 400 miestä, lisäksi tuhansia hevosia ja tonneittan muuta materiaalia. Näiden siirtäminen määräaikaan mennessä oli lähes mahdotonta. Neuvostoliitto painosti kuitenkin suomalaisia noudattamaan rauhanehtoja, ja niin jouduttiin varsinaiseen sotaan.
Lapin sodan käännekohta oli suomalaisten maihinnousu saksalaisten selustaan Torniossa 1.10.1944. Edessä oli kuitenkin uuvuttava ja kuukausia kestävä taisteleminen. 5.12.1944 mennessä oli Suomen armeijan reserviläiset aselepoehtojen mukaan kotiutettava, joten Lapin sotaa oli tämän jälkeen käytävä varusmiesten voimin. Tätä vaihetta onkin kutsuttu ”lasten ristiretkeksi”.
Lappilaisille uusi sota oli vaikea asia. Saksalaisiin oli totuttu sotavuosien aikana, ja upseereja oli majoitettu yksityskoteihin. Erilaisia suhteita oli solmittu puolin ja toisin. Lapin taloudelle saksalaiset joukot olivat olleet jopa piristysruiske. Sitten entiset ystävät ja aseveljet muuttuivat vihollisiksi. Lapin väestö evakuoitiin sodan tieltä Ruotsiin ja eteläiseen Suomeen. Saksalaisten käyttämä poltetun maan taktiikka aiheutti paljon katkeruutta: esim. Rovaniemi tuhottiin lähes täysin.
Lapin sota oli erikoinen sota siinä mielessä, että muu Suomi eli tuolloin jo rauhan aikaa. Lapin sodan merkitys oli siinä, että se osoitti Neuvostoliitolle suomalaisten halukkuuden täyttää rauhanehdot.