Hedonismi
Hedonismi on käsitys nautinnon keskeisyydestä ihmisen elämässä. Hedonismin mukaan jokainen haluaa nautintoa tai onnellisuutta. Näin ollen järkevää toimintaa on nautintojen maksimoiminen. Eettisessä hedonismissa nautinto on sinänsä itseisarvo, korkein hyvä. Jokaisen teon pyrkimys tulee olla nautinnon maksimointi. Huomattavaa kuitenkin on, että nautinnolla ei tarvitse tarkoittaa vain omaa nautintoa. Hedonismi voi olla myös yhteisöllistä hedonismia, jossa tavoitellaan kaikkien yhteisöön kuuluvien onnellisuuden tai nautinnon maksimointia. Yhteisöä ei tarvitse välttämättä rajata mitenkään. Yhteisöä voidaan pitää esimerkiksi koko ihmiskuntaa. Muun muassa utilitaristinen näkemys etiikasta pyrkii maksimoimaan koko yhteiskunnan hyvinvoinnin.
Yhtenä hedonismin perustajista pidetään Epikurosta (342- 271 eaa). Epikuros perusti Ateenaan oman koulunsa nk. Puutarhan (Kêpos). Koulun on nykytutkimuksissa todettu olleen sulkeutunut yhteisö, jossa toteutettiin Epikuroksen eettisiä ohjeita. Epikuros oli materialisti, joka perusti oppinsa pitkälti atomiopin perustajan, Demokritoksen , ajatuksiin.
Epikuros tunnetaan siitä, että hän kehotti ihmisiä tavoittelemaan nautintoja. Nautinto oli elämän korkein hyvä ja täten nautinnon etsiminen oli moraalisesti oikein. Epikuros ei suosinut liioiteltuja nautintoja, sillä suurin nautinto oli kivun puuttuminen. Liiasta nauttimisesta saattoi aiheutua myöhempää kipua, joka vähensi nautinnon arvoa. Myös ystävien nautinto tuli ottaa huomioon. Epikurokselle hyvä elämä oli syrjään vetäytyvää ja hiljaista eloa, jossa keskityttiin nauttimaan elämän pienistä iloista, kohtuullisesti.