Mitkä ovat Hegelin filosofian perusteet?

Georg Wilhelm Friedrich Hegel (1770-1831) on tullut tunnetuksi erittäin vaikeaselkoisena filosofina. Hänen merkittävimmät teoksensa ovat Phänomenologia des Geistes (1807), Wissenschaft der Logik (1812) ja Grundlinien der Philosophie des Rechts (1821). Keskeistä Hegelin filosofiassa on historiallisen muutoksen korostaminen. Muutos syntyy dialektisten prosessien kautta. Olemista seuraa sen vastakohta, joka on ei-mikään ja näiden synteesinä on tulemisen käsite. Synteesistä kasvaa taas uusi teesi ja näin prosessi alkaa alusta. Historian Hegel näkee Hengen itsetuntemuksen prosessina, koko historia on Hengen historiaa. Dialektisen prosessin tarkoituksena on toteuttaa ykseys, niin että kaikki on henkistä ja Hengen uutta luovaa prosessia.Olemiseen voidaan suhtautua Hegelin mukaan kolmella tavalla: (1) Luonnonmukainen asennoituminen, 2) moderni transsendentaalinen asenne ja 3) Hegelin holistinen vaihtoehto, jossa jokainen logiikan kategoria on absoluutin määrittämistä metafyysisesti. Ensin mainittu suhtautumistapa on naiivin realistinen: siinä uskotaan vakaasti, että ajattelu pystyy ilmaisemaan asiat juuri sellaisena kuin ne ovat. Tällaisen ajattelun esimerkkeinä ovat luonnontieteet, varhaisvaiheen filosofia ja arkiajattelu.

Toinen suhtautumistapa, transsendentaalinen idealismi, on käänteinen ensimmäiseen nähden. Kun ensin mainitussa ajattelua hallitsee sen kohde tai menneisyys, toisen ajattelutapa puolustaa subjektiivisuuden ja vapauden ensisijaisuutta. Oleminen tulkitaan subjektiivisuuteen kuuluvaksi ja objektiivisuus on transsendentaalisen subjektiivisuuden viemistä loppuun saakka. Käytännössä tällainen ajattelu merkitsee, että maailmalta evätään sisäinen arvo ja maailmasta tulee vain hyötyobjekti tai luonnollinen voimavara. Esimerkkinä tällaisesta on utilitaristinen näkemys luonnon hallitsemisesta. Valistuksen aikakauden rationalismi aikaansai vain vieraantumista, se ei kyennyt ymmärtämään olemista itseään. Hegelin filosofian tarkoitus on juuri voittaa tuo vieraantuminen.

Kolmas suhtautumistapa, Hegelin spekulatiivinen filosofia, pyrkii muuttamaan todellisuuden universaaliksi ontologiaksi. Filosofian tarkoitus on luoda edellytyksen kokemukset tulkitsemiselle, mutta filosofiaa ei voida naiivin arkiajattelun tavoin perustella kokemuksen perusteella. Hegelin mukaan mielikuva on muutettava käsitteeksi, jotta todellisuutta voidaan tulkita oikein. Hegel ei halua tulkita todellisuutta empirismin kautta, vaan holistisesti tarkastelemalla asioita kokonaisuuden osina.

Hegelin vaikutus filosofiaan on ollut erittäin suuri. Karl Marx omaksui Hegelin filosofian jo nuoruudessaan ja kehitti sitä kääntämällä sen keskeisimmän idean päälaelleen: Marxille todellisuus oli materiaa ja historian dialektinen prosessi oli olemukseltaan materian itsetuntemuksen prosessi. Sören Kierkegaard perusti eksistenssifilosofiansa Hegelin kritiikkiin. Fenomenologit, Martin Heidegger etunenässä, ovat olemisen filosofiassaan saaneet Hegeliltä merkittäviä vaikutteita. Monet protestanttiteologit ovat saaneet omaan ajatteluunsa lähtökohdat Hegeliltä. Voidaan yleistäen sanoa, että analyyttistä filosofian traditiota lukuunottamatta kaikki filosofian traditiot ovat olleet suuressa määrin Hegelin vaikutuksen alaisena, vaikka suora vaikutus onkin ajan myötä vähentynyt. Kestävin vaikutus on Hegelin filosofialla on ollut valtioteoriaan, oikeusfilosofiaan, fenomenologiaan ja historianfilosofiaan.