Mitä tarkoittaa Hyve-etiikka?
Hyve-etiikka on normatiivisen etiikan teoria, joka pyrkii kertomaan miten meidän tulisi elää. Hyve-etiikassa keskeistä eivät ole velvollisuudet, kuten deontologisessa etiikassa, tai tekojen seuraukset, kuten seurausetiikassa. Hyve-etiikka pyrkii määrittämään ne luonteenpiirteet tai ominaisuudet, joita ihmisellä tulee olla, jotta hän voisi elää hyvän elämän. Hyve määritellään usein hankituksi luonteenpiirteeksi.
Hyve-etiikan juuret ovat Antiikin Kreikassa ja eritoten Aristoteleen filosofiassa. Nykytutkimuksen mukaan samantyyppisiä ajatuksia on kuitenkin esitetty itämaisessa filosofiassa jo ennen Aristotelesta, tällöin ei tosin puhuttu suoranaisesti hyveistä. Antiikin Kreikassa hyveet liittyivät elämään kaupunkivaltiossa (polis). Tiettyjä hyveitä omaamalla oman elämän onnellisuuden nähtiin lisääntyvän.
Kysymykseen miten tulisi elää, hyve-etiikka vastaa: hyveellisesti ja hyveitä kehittämällä. Hyveitä voidaan hankkia ja ihminen voi muuttua hyveelliseksi omasta tahdostaan. Mitä hyveet sitten ovat? Yleensä hyve-eetikot luettelevat jonkinlaisia listoja asioista, joita pidetään hyveinä. Tällaisia asioita voivat olla esimerkiksi hyväntahtoisuus, rehellisyys, rohkeus, viisaus jne. Hyveisiin kuuluu oleellisesti myös kohtuullisuus. Ei ole hyvä olla liian rohkea. Yleensä uhkarohkeat toimivat ennemmin typerästi kuin rohkeasti. Pelkuruus taas ei selvästikään ole rohkeutta. Sama pätee muihin hyveisiin. Aristoteles puhui keskitien kulkemisesta hyveitä noudatettaessa.
Hyve-etiikkaa on kritisoitu dogmaattisuudesta ja epämääräisyydestä. Kuka määrää mitkä ovat hyveitä, joita tulisi noudattaa? Yleensä valitut hyveet ovat varsin konservatiivisia ja yleisiä. Hyve-etiikan käytännöllinen noudattaminen taas on hankalaa, koska pelkistä hyveistä on vaikeaa päätellä miten tulisi tietyssä tilanteessa toimia. Hyve-etiikka ei anna selviä toimintaohjeita konkreettisiin tilanteisiin. Hyve-etiikka modernimpaan suuntaan on kehittänyt 1900-luvulla muun muassa Alasdair MacIntyre (1929-).