Ludvig Wittgenstein (1889-1951) on 1900-luvun merkittävimpiä filosofeja. Häntä voidaan pitää filosofialle omistautuneen ihmisen prototyyppinä: suurimman osan elämäänsä hän vietti eristyksissä muusta maailmasta. Wittgenstein oli varmasti yksi vuosisadan lahjakkaimpia ihmisiä, sillä hän omasi merkittäviä taitoja tietoja niin insinööritieteissä, matematiikassa kuin musiikissakin, jopa arkkitehtuurissa. Wittgensteinin akateeminen ura oli varsin lyhyt, hän toimi vuodesta 1939 professorina Cambridgessa, mutta luopui tuosta tehtävästään varsin pian, vuonna 1947. Loppuelämänsä hän asui Irlannissa viimeistellen siellä merkittävimmän teoksensa
Philosophical Investigations.Ludvig Wittgensteinin ura filosofina on perinteisesti jaettu kahteen kauteen, varhaiseen ja myöhäiseen. Varhaiskauden merkittävin ja ainoa julkaistu teos on
Tractatus Logico Philosophicus (1921). Teos on kuulu vaikeaselkoisuudestaan, vaikka sen kieli ei ole mitenkään vaikeaselkoista. Ongelmat, joita Wittgenstein kartoittaa lyhyillä, loogisesti etenevillä aforismeillaan ovat kuitenkin yhdessä teoksen rakenteen kanssa niin vaikeita, että teoksen merkityksestä ei ole päästy yksimielisyyteen. Teoksessa Wittgenstein näyttäisi kannattavan ajatusta, jonka mukaan kaikki merkittävät propositiot eli lauseet ovat jonkun asiaintilan tai objektin kuvia. Lauseet jotka eivät ole luonteeltaan tällaisia, ovat mielettömiä. Näihin sisältyvät niin filosofian, etiikan kuin uskonnonkin ilmaisemat ajatukset.
Wittgensteinin myöhäiskautta pidetään yleisesti varhaiskauden ajattelun kumoamisena, mutta tämä saattaa olla ylitulkintaa. Teoksessaan Philosophical Investigations (valmistui lopullisesti vuonna 1949) Wittgenstein tuo julki muuttuneen suhteensa kieleen. Aiemmin hän oli pitänyt tietynlaisia lauseita mielettöminä, koska ne eivät kuvanneet mitään tiettyä asioiden tilaa. Wittgenstein myöhäisfilosofiassaan oivalsi, että tietyn ilmaisun mielekkyyden tai mielettömyyden määrää se konteksti, jossa kyseinen ilmaisu on tehty. Näitä konteksteja Wittgenstein nimittää kielipeleiksi ja kielipelit taas ovat yhteydessä tiettyihin elämänmuotoihin. Näin esimerkiksi uskonnolliset lauseet ovat mielekkäitä omassa asiayhteydessään, mutta eivät tieteen kontekstissa.
Wittgensteinin vaikutus filosofiaan on ollut erittäin merkittävä. Vaikka hänellä ei ollut varsinaisia seuraajia, lukuisat filosofit kuten Norman Malcolm , G.H. von Wright ja D.Z. Phillips ja W.J. Bouswma ovat saaneet vaikutteita hänen ajattelustaan. Syvällisimmän vaikutuksen Wittgenstein tekee osoittaessaan, kuinka monimutkaisia ongelmia pelkästään tapamme käyttää kieltä luo filosofiaan: ’filosofiset ongelmat syntyvät, kun kieli lähtee lomalle’. Filosofian tehtävänä onkin Wittgensteinin mukaan ’opettaa kärpäselle poispääsyä kärpäslasista’.