Ranskalainen valistusfilosofi

Jean Jacques Rousseau oli ranskalainen valistusfilosofi, joka edusti luonnonmukaisen kasvatuksen periaatetta. Rousseau on jäänyt vaikuttamaan kasvatustieteeseen lähinnä 1762 julkaisemansa teoksen ’ Emile ’ johdosta. Rousseaun ajatukset olivat ristiriidassa hänen aikanaan vallinneen perisyntiopin kanssa ja siksi Emile määrättiin monessa kaupungissa tuhottavaksi roviolla. Ajatuksillaan Rousseau pyrki vastustamaan mm. ihmisten eriarvoisuutta. Hänen ajatuksensa ja teoksensa olivat eräänlainen yhteiskunnallisen vallankumouksen julistaminen. Vallankumouksellinen siksi, että hänen mukaansa luonnonmukaisuus oli hyvää ja vasta ihminen pilasi kaiken, kun taas hänen aikanaan vallineen ajattelun mukaan ihminen oli lapsesta saakka paha ja kasvatuksella tuo pahuus piti kitkeä pois.

Keskeistä hänen kasvatusajattelussaan oli lapsen luonnollisen kehityksen seuraaminen. Rousseau jakoi kasvatuksen erillisiksi jaksoiksi lapsen kehittymisen mukaan. Ensimmäinen jakso alkaa lapsen syntymästä ja sen aikana lapsen tulee Rousseaun mukaan saada liikkua ja toimia vapaasti, jotta lapsi saa kerättyä mahdollisimman runsaasti kokemuksia. Toinen jakso alkaa siitä kun lapsi oppii puhumaan. Silloin lapselle ei Rousseaun mukaan saa antaa minkäänlaista koulumaista opetusta, eikä myöskään käskyjä eikä kieltoja, päinvastoin, lapsen olisi opittava omista teoistaan ja niiden seurauksista. Kaksitoistavuotias on hänen mukaansa siinä iässä, jolloin järjestelmällinen koulutus voidaan aloittaa lapsen ehdoilla. Edelleen Rousseau painottaa että oppimisen tulee tapahtua lapsen omien kokemusten kautta. 15 -20 vuotias on kasvatuksen neljännessä vaiheessa, jolloin tapahtuu käänne, jossa nuori tarvitsee ohjausta, jotta hän saa kokemusta ja tietoa viidenteen vaiheeseen, joka on aikuisuus, johon kuuluvat perheen perustaminen ja avioliitto.

Rousseaun ajattelussa korostuu se, että yksilön on ensin kasvettava ihmisenä ja vasta sitten hänestä voi tulla osa yhteiskuntaa.