Mitkä ovat Augustinuksen filosofian pääteemat?
Augustinus omaksui käännyttyään manikealaisuudesta kristityksi uusplatonismista monia filosofisia oppeja, joista mainittakoon hänen käsityksensä sielusta. Manikealaiset katsoivat sielun olevan materiaalinen olio, mutta uusplatonismista Augustinus löysi käsityksen sielun immateriaalisuudesta. Niin kasveilla, eläimillä kuin ihmisilläkin on sielu, tietynlainen elämänprinsiippi, mutta vain ihmissielu on kuolematon. Ihmissielun erityisominaisuutena on rationaalisuus ja vain ihminen kykenee ymmärtämään intellektuaalisen maailman totuuksia, matemaattisia tai uskontoon liittyviä totuuksia. Kysymykseen ihmissielun syntymisestä Augustinuksella ei ole selkeää vastausta: Augustinus pohti myös mahdollisuutta ihmissielun olemassaolosta jo ennen ihmisen syntymää.
Augustinuksen käsitys Jumalasta pohjautuu Raamattuun, mutta hän on saanut vahvoja vaikutteita omaan ”luonnolliseen teologiaansa” uusplatonismista. Jumala on immateriaalinen, ikuinen, muuttumaton, kaikkivoipa ja täydellisen hyvä. Jumala on aktiivinen ja luova henki: Jumala loi maailman aikojen alussa ja hän hallitsee kaikkia olevaisuuden tasoja. Hänen vaikutuksensa näkyy niin luonnossa kuin ihmisen historiassakin.
Erityisen kiintoisa on luomiseen liittyen Augustinuksen teoria ajasta: Tunnustuksissaan hän otti kantaa kysymykseen, mitä Jumala teki ennen kuin hän loi maailman. Augustinuksen mukaan Jumala ei tehnyt mitään, sillä maailman luomiseen sisältyy myös ajan luominen, emmekä me voi mitata aikaa ennen kuin aika on luotu. Aika itsessään on Augustinuksella sieluun liittyvä asia ja siis subjektiivinen. Aika on ihmisen mielessä muistina, odotuksena ja havaintona: muisti liittyy menneeseen aikaan, odotus tulevaan aikaan ja havaitseminen nykyiseen aikaan.
Augustinus on voluntaristinen filosofi, joka korostaa tahdon merkittävyyttä ihmisen sielun kykynä. Tahdon korostaminen liittyy Jumalan oikeudenmukaisuuden puolustamiseen eli teodikeaan. Aadam teki syntiä tieten tahtoen ja ansaitsi Jumalan rangaistuksen. Aadamin teosta johtuen ihmiset joutuivat perisynnin tilaan, mikä aiheutti sen, että ihmiset eivät voi tahtoa moraalisesti hyvää ilman että Jumala uudistaa armossaan ihmisen tahdon. Jumala näkee ihmisten teot ja tahdon ennalta ja on predestinoinut osan ihmisistä pelastukseen ja osan kadotukseen. Ihmisten tahto on silti vapaa, koska mikään ei pakota ihmistä tekemään väärin ja ihminen voi myös suostua tahdollaan Jumalan kutsuun. Johtuen tahdonvapaudesta ja ihmisten syntisyydestä, jokainen ihminen on ansainnut ikuisen rangaistuksen, mutta kukaan ihminen ei ole ansainnut armoa, jonka Jumala joillekin ihmisille suo.
Augustinuksen vaikutus teologiaan on valtava: voidaan sanoa, että koko länsimainen klassinen teologia on rakennettu Augustinuksen ajattelun pohjalle. Erityisesti protestantit saivat Augustinuksen uskon korostamisesta tukea omalle asialleen: niin Calvin kuin Lutherkin tukeutuivat Augustinukseen teologiassaan. Filosofiassa Augustinus ennakoi kiintoisasti myös Descartesin cogitoa – hän totesi Soliloquiassaan , että hän tietää varmasti ainakin sielunliikkeensä, olevansa ajatteleva olento.
Lisätietoja: http://plato.stanford.edu/entries/augustine/